Kirja-arvio: Lapsuuden sadismista maailman ääriin
Teos havainnollistaa, että koskaan ei ole myöhäistä valita toisin.
Taija Tuominen: Kuningaskobra. 245 sivua. TammiKun aikuinen tytär kuulee synnyinkotinsa palaneen, häntä harmittaa vain se, että äiti ei palanut mukana. Tämä lapsuus ei saa kultareunuksia muistelemisesta.
En lukenut Taija Tuomisen (s. 1962) kohuttua esikoisromaania 19 vuotta sitten, mutta lehtijutuistakin välittyi karu sisältö. Tekijästä kehittyi nopeasti valtakunnallisesti arvostettu kirjoittajakouluttaja ja monipuolinen taidetoimija.
Uutuus, omaelämäkerrallinen Kuningaskobra kattaa esikoisen synnyn ja taustat. Se on järkyttävä ja tyrmistyttävä tilitys lapsuudesta ja nuoruudesta, jollaista ei soisi kenellekään.
Alkoholismi tekee perheen elämästä helvettiä. Iltalukion aloittaneelle tytölle pelastusrenkaaksi tuli kirjallisuus. Henkiseksi äidiksi ja tiennäyttäjäksi Taija Tuominen nimeää legendaarisen kirjoittajakouluttaja Hilja Mörsärin (1932–2016).
Myös Kreetta Onkeli kirjoitti alkoholin rikkomasta lapsuudestaan esikoisromaanissa Ilonen talo (WSOY 1996). Siinä rakkaus sinnitteli hengissä äidin ja lasten välillä. Kuningaskobrassa ei synny sovitusta.
Teos vuorottelee aikatasoja, kun piinattujen perheenjäsenten hätää katsotaan aikuisuudesta käsin, maailmankansalaisuuteen selviytyneen tyttären näkökulmasta. Teos havainnollistaa, että koskaan ei ole myöhäistä valita toisin.
Mutta jotta osaa valita, on nähtävä vaihtoehtoja. Jäin pohtimaan, mistä lapselle syntyy kaipaus eheyteen? Onko oltava jotakin muuta ennen alkoholismia, ennen sadismia ja ennen hilja mörsäreitä? Millainen on ollut äidin elämä; mistä ja milloin viha syntyi?
Surun voi kestää, jos sen näkee osana tarinaa, Taija Tuominen kirjoittaa. Kuningaskobra on näyttö siitä, että kirjallisuus voi antaa kodin sille, jolta se puuttuu.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
