Syvällinen tarina ystävyydestä saa kolmevuotiaan lumoihinsa

Katri Kirkkopellon Molli ja kumma -satukirja on tämän vuoden ehdoton satukirja­genren yllättäjä.

Tarina kertoo Mollista ja hänen ystävästään Sisusta, jotka kohtaavat puutarhassa yllättävän vieraan. Vieras on Sisusta pelottava ja siksi se pitää ajaa pois. Vieraisiin asioihin on Sisun mielestä turvallisinta suhtautua epäilevästi. Kumma on vieras ja tuntematon, joten parasta ajaa se pois.

Mollia kummallinen otus kuitenkin kiehtoo. Tutustuttuaan kummalliseen Kummaan, Molli intoutuu houkuttelemaan sitä takaisin niin, että Sisu kokee jäävänsä täysin paitsioon.

Syntyy riita, jonka jäljiltä ystävyksillä on kummallakin tahollaan paha mieli. Onneksi mököttäminen ei ole mukavaa ja asia saadaan selvitettyä.

Kirkkopelto selittää kauniisti ystävyyden selviävän eriävistä mielipiteistäkin.

Välillä sydän on täysi, mutta onneksi aika tekee tehtävänsä ja sydämeen saattaa mahtua uusia asioita.

Kirjan kieli on kaunista ja siihen on helppo eläytyä lukiessa ääneen. Kuiskata, äristä.

Kuvitus sai etenkin kolmevuotiaan kuopukseni lumoihinsa. Kumman vihreät silmät kiehtovat lasta niin, että tiettyä kuvaa pitää käydä katsomassa tarinan kesken moneen kertaan.

Kirja on viehättävä kokonaisuus, joka viihdyttää myös aikuista. Sekin on tärkeää, sillä pakkopullalta tuntuvaa lukemista aikuinen ei jaksa. Monessa perheessä hyvät satukirjat luetaan puhki. Molli ja kumma on hyvää vauhtia pääsemässä meillä siihen pisteeseen.

Odotan jatko-osaa.