Tuula Kuoppala harjoitteli Marja-Liisa Isosompin kanssa Mummon mökki- näytelmää varten Onnelan kesäteatterilla. Näytelmä sisältää runsaasti humoristisia kiistoja, jotka liittyvät mökin myymiseen ja sukulaissuhteisiin. Kuva: Johannes Tervo
Tuula Kuoppala näyttelee kesäteatterissa aina huvittavissa rooleissa ‒ sitten häntä kohtasi traaginen tapahtuma: ”Vaikka mitä elämässä tapahtuisi, pitää pystyä menemään näyttämölle”
Harrastajanäyttelijä Tuula Kuoppala näyttelee yhdessä pääroolissa kesäteatterissa Alahärmässä. Teatteriyhteisö on auttanut selviytymään traagisesta menneisyydestä.
Tuula Kuoppala on näytellyt yli neljäkymmentä vuotta eteläpohjalaisissa kesäteattereissa. Tänä kesänä hän tähdittää Miina-Mummon roolia Mummon mökki -näytelmässä Onnelan kesäteatterissa Alahärmässä. Kuva: Johannes Tervo”Sinusta ei tule koskaan mitään.”
Näin sanottiin Tuula Kuoppalan lapsuudenkodissa Saunamäen kylässä, joka sijaitsee nykyisin Alahärmässä.
Lasten kasvatus oli kovaa sodan jälkeisinä vuosina, kun Suomea jälleenrakennettiin. Lapsia ei kehuttu turhaan, jotta heistä ei tulisi ylpeitä.
Kuoppalan kykyihin ei uskottu. Kasvatus oli tunneköyhää, mutta köyhyys näkyi myös ruokalautasella.
Omasta pellosta tulivat perunat lautaselle, ja syksyisin tapettiin sika, josta tehtiin sianlihakastiketta. Sunnuntaisin oli juhlavampaa, kun äiti keitti riisipuuroa. Nälkää ei nähty, mutta ravinto oli yksipuolista.
Kotona asui myös isoäiti, härmäläisittäin isu. Häneltä Tuula sai rakkautta, kun äiti oli aamusta iltaan navettatöissä.
Mutta rakkaudella oli kovat kasvot. Toisinaan isu sanoi asioita, jotka murskasivat pienen tytön mielen, painuivat mieleen vuosikausiksi.
On alkukesäinen ilta Onnelan kesäteatterilla Alahärmän pohjalaisessa miljöössä. Tuula Kuoppalalla on meneillään Mummon mökki -näytelmän harjoitukset.
Tuula Kuoppala on yksi kesäteatterin vetonauloista, jotka houkuttelevat katsojia Onnelaan. Hänellä on takana yli 40-vuotinen taival harrastajanäyttelijänä.
Tänä kesänä Kuoppalalla on yksi päärooleista Mummon mökki -näytelmässä, jonka on ohjannut Laura Kivimäki ja käsikirjoittanut Reijo Honkonen. Tarina kertoo sairaalaan joutuvasta Miina-mummosta, jonka jälkikasvu alkaa juonitella mökkiä itselleen.
”Tämä tarina opettaa sen, että lapset eivät saisi ottaa vanhuksilta pois itsemääräämisoikeutta niin kauan kuin he ovat järjissään. Ihmisen pitää saada elää loppuun asti omannäköistään elämää”, kertoo Miina-mummon roolia esittävä Kuoppala.
Polku harrastajanäyttelijäksi ei ole ollut helppo.
Kuoppala kertoo olleensa kovin arka teini-ikäisestä 25-vuotiaaksi asti. Hän pyysi lähes anteeksi olemassaoloaan.
Hiljaa mielessään hän toivoi, että voisi olla hyvä edes jossain asiassa eikä aina vain keskinkertainen.
Palo näyttelemiseen oli ollut aina sydämessä, mutta hän ei ollut uskaltanut sanoa siitä ääneen.
Otollinen tilaisuus tuli vastaan, kun aviomies Mattia pyydettiin näyttelemään Simo Perämäen kirjoittamaan Huutolaasflikkaan. Matti ei työnsä vuoksi voinut ottaa roolia vastaan, joten Tuulaa kysyttiin rooliin.
Hän suostui heti.
Näytteleminen antoi sopivaa vastapainoa hänen työlleen osastonsihteerinä Härmän ja myöhemmin Seinäjoen sairaalassa. Sai luvan heittäytyä.
Eläkkeelle jäädessä on ollut tärkeää saada kuulua johonkin yhteisöön.
Kuoppala nauttii rooleista, joissa hän saa esittää epäasiallista. Sellaista, jolle yleisö repeää nauramaan. Myös ihmiset ovat tottuneet näkemään hänet huvittavissa rooleissa.
”Kerran olin asiallisessa roolissa. Kun astuin lavalle, yleisö alkoi saman tien nauramaan, kun näkivät minut. Sitten he olivat vähän ihmeissään, kun olinkin asiallinen.”
Hiljaa mielessään hän toivoi, että voisi olla hyvä edes jossain asiassa eikä aina vain keskinkertainen.
Mutta palataan ajassa hieman taaksepäin.
15. maaliskuuta vuonna 1989 Alahärmässä lumet olivat alkaneet sulaa, ja kevät teki tuloaan. Kuoppala oli tavallisen tapaan töissä Härmän sairaalassa.
18-vuotiaalla kuopuksella Jyrkillä oli juuri ollut ylioppilaskirjoitukset. Englannin kuuntelutehtävät olivat sujuneet yli odotusten.
Jyrki tunnettiin kilttinä ja ystäväpiirissä pidettynä huumorimiehenä.
Kun Kuoppala avasi kotioven, pahaenteinen hiljaisuus vallitsi kaikkialla.
Jyrki ei ollut kotona, vaikka hänen olisi pitänyt olla.
Saunasta hän löysi lapsensa, joka oli riistänyt itseltään hengen.
Päivät menivät surun sokaisemana, huutoitkiessä. Lääkäri kirjoitti sairaslomaa kaksi viikkoa.
”Parin viikon kuluttua näytelmäporukan vetäjä sanoi, että tulisit vain harjoituksiin, vaikka et ottaisi edes roolia. Meneillään oli Aleksis Kiven Seitsemän veljeä -näytelmän harjoitukset, joissa minulla oli Pikku-Eeron rooli.”
Hän meni harjoituksiin ja huomasi, että tuntui hienolta olla toisen ihmisen nahoissa. Näytellessä oli pakko ajatella jotain muuta kuin lapsen kuolemaa.
Tutussa teatteriporukassa sai itkeä, jos itketti ja nauraa jos nauratti.
Tuula Kuoppalaa ei itkettänyt ensi-illassa, kun lapsen itsemurhasta oli kulunut pari kuukautta. Kyyneleet olisivat voineet helposti tulla, sillä samaan aikaan kuolivat myös hänen vanhempansa.
Näytelmässä kaksi tyttöä lauloi heleillä äänillään:
”Tuonen lehto, öinen lehto, siell’ on hieno hietakehto, sinnepä lapseni saatan.”
Hän uskoo, että katsojille oli todennäköisesti vaikeampaa katsoa häntä näyttämöllä kuin hänen olla lavalla.
”Näyttelijän ammatti on sellainen, että vaikka mitä elämässä tapahtuisi, niin pitää pystyä menemään näyttämölle. Kyllä sitä pystyykin.”
Teatteriyhteisö on ollut Kuoppalalle elämän suola. Mukavat tuttavat ovat kannatelleet silloin, kun suru on verhonnut.
”Nytkin meidän harjoituksissamme raikaa nauru. On naurettava ennen esitystä, että sitten näytöksessä pitää pokka”, Kuoppala nauraa.
Hän sanoo, että kesäteatterissa on omanlainen tunnelmansa. Yleisö saa liikkua vapaammin ja puhuakin vähän.
”Näytteleminen on erilaista kesäteatterissa kuin sisäteatterissa. Sisänäyttämöllä pitää näytellä paljon vähempieleisemmin, kun yleisö on lähempänä. Kesäteatterissa saa sitten oikein irrotella.”
Harrastajateatterin toiminta Alahärmässä on hyvin aktiivista. Mukana on myös nuoria aikuisia niin Alahärmästä kuin lähiseudulta.
Myös paikallisten näytelmäkirjailijoiden näytelmiä on esitetty vuosien saatossa useita.
”Toivon, että jos jollain on mielenkiintoa teatteritoimintaan, niin hän vinkkaisi siitä meille. Myös lavastukseen ja kahvilaan otetaan mielellään uusia tekijöitä.”
Näytteleminen on Kuoppalalle keino tulla nähdyksi. Hän haluaa saada katsojat hymyilemään. Kuva: Johannes TervoEnsi-iltaan on aikaa yhdeksän yötä. Viime kesäteatterin näytöksestä on aikaa kolme vuotta, sillä pandemian vuoksi Alahärmässä ei ole järjestetty kesäteattereita.
”Ensi-ilta jännittää, koska iän myötä vuorosanojen opettelu on käynyt hankalammaksi. Onneksi kuiskaaja on mukana esityksissä. Sitten kun näytöksiä on takana useampi, alkaa jännityksen sijaan voittaa esiintymisen riemu.”
Hän on aina tahtonut tulla nähdyksi. Niin että hymynkaaret nousevat ihmisten poskille, ja ne tarttuvat hänenkin kasvoilleen.
”Kyllä tässä on itsevarmuus kasvanut. Nykyään uskallan olla se, mikä olen.”
Kuka?
Tuula Kuoppala on alahärmäläinen harrastajanäyttelijä.
Näyttelee yhtä pääroolia Onnelan kesäteatterissa Mummon mökki -komediassa. Ensi-ilta on keskiviikkona 29. kesäkuuta.
Sijoittui Suomen hauskin tavis -ohjelmassa 2018 kuuden parhaan joukkoon näyttelijäkollegansa Simo Tynin kanssa. He esittivät pohjalaispariskuntaa Impiä ja Auvoa.
Toiminut avustajana Pieni Pyhiinvaellus -elokuvassa ja tv-sarjassa Hyvien ihmisten kylä.
Syntynyt Alahärmässä vuonna 1946.
Leski ja yksi aikuinen lapsi.
Harrastaa myös runonlausuntaa sekä toimii vapaaehtoisena vanhusten parissa.
Lue lisää:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
