Suomen Kylien tuore toiminnanjohtaja Aleksi Koivisto huokuu videohaastattelussa innostusta. "Suomessa on ennätysmäärä muuttovoittoisia kuntia. Elämme pandemian jälkeistä landemiaa", hän tuumii.
Maaseudulla on ehkä myönteisin mielikuva sitten sotien mediailmastossa. Etenkin sosiaalinen media ja naisten lehdet ovat täynnä tarinoita työelämän jouston suomasta maallemuutosta – siitä, kuinka koti, työhuone, kasvimaa ja jopa mahdollisuus pitää kotieläimiä yhdistyvät samassa asuinpaikassa.
Suomen Kylissä iloitaankin valtionavun korotuksesta 300 000 eurolla, jonka järjestö sai maallemuuton edellytysten edistämiseen.
Rahoitus on äärimmäisen tärkeä, jotta myönteinen trendi voidaan hyödyntää. Koivisto muistuttaa, että vuosikymmenien keskittämiskehitys elää edelleen tietyissä piireissä vahvana.
Maaseutuvastaisuus puskee pintaan ärhäkkäänä esimerkiksi suhtautumisessa maalle muuttaneiden valmistujien verovähennystä koskevaan kokeiluun.
Korkeakoulusta tai ammattikorkeasta valmistuneelle kaavaillaan 2 600 euron hyvitystä opintolainoista, jos he asettuvat työhön maaseudun kuntiin. Niistä monissa on todellinen pula koulutetusta työvoimasta, erityisesti opetus- ja terveydenhoidon aloilla.
"Vaikka kokeilulailla on eduskunnassa vahva poliittinen tuki, opiskelijajärjestöistä valitettavan moni on keskittynyt pääkaupunkiin, ja niissä on tästä jopa kauhistuttu", Koivisto sanoo.
"Erikoista on, että esimerkiksi Akava kampanjoi tätä vastaan, vaikka tässä olisivat hyötyjinä nuoret koulutetut naiset, joita on enemmistö korkeakoulujen opiskelijoista ja valmistujista."
Koivisto toivookin, että myös maaseutujärjestöt uskaltaisivat ottaa enemmän kantaa harvaan asutun maaseudun teemaryhmän aloitteesta lähteneeseen kokeiluun, joka lunastaa pitkäaikaiset toiveet.
Yhdenvertaisuutta sukupolvien ja -puolien sekä alueiden välille tulisi aluekehittämisen parissa työskennelleen Koiviston mukaan edistää muutoinkin kokeiluilla. Nimensä mukaisesti kokeilu on kokeilu, ja vasta sen tulosten perusteella päätetään, tarvitaanko politiikan työkaluja pidempään.
"Paras kotiseudun kehittäminen lähtee siitä, että on eri-ikäisiä ihmisiä mukana. Hyvä pohja on maaseudun talkookulttuurissa, mutta on tärkeää huolehtia siitä, että erilaiset ihmiset tuntevat itsensä yhtä lailla tervetulleiksi."
Ihmisten erilaisuus on kylä- ja asukasyhdistysten rikkaus. Se käy hyvin ilmi esimerkiksi, kun tarkastelee Vuoden kylä -kilvan voittajia eri vuosilta.
Silti nuoria kaivataan erityisesti lisää. Tätä varten Suomen Kylät perusti viime vuonna nuorisojaoston. Mukana on jo lähes joka maakunnasta nuorison edustaja.
"Meidän toimintamme on oltava yhteisöllistä ja ylisukupolvista niin, että mukana on sekä mummoja että mimmejä."
Suomen Kylät haluaa kirkastaa maaseudun mielikuvaa "Ylpeydellä kylästä" -kampanjalla.
"Nykyisin saa onneksi sanoa ihan ylpeästi, että olen Pohjanmaalta. Omia juuriaan ei tarvitse hävetä", Ähtärissä koulunsa käynyt ja siellä mökkeilevä Koivisto toteaa.
Hän ennustaa, että paikallisuus, murre ja jopa tietynlainen heimoajattelu tekevät uutta nousua myönteisinä ilmiöinä.
Tehtävää kuitenkin on. Varsinkin verkkokeskusteluissa on näkyvissä ristiriita, kun toisaalta some pursuaa luonnonläheistä, hyvinvointia tuovaa maaseutukuvaa ja väittelyissä esiintyy suoranaista maaseudun ihmisten vähättelyä ja vihapuhetta.
"Puhutaan junteista, peräkamarin pojista, käpykylistä ja siitä, että jumalan selän takana elvytetään kuoleman alueita", Koivisto sanoo. "Rumaan puheeseen on puututtava."
Median keskittyminen pääkaupunkiin on osaltaan omiaan pitämään yllä tunkkaisia, vanhakantaisia mielikuvia.
"Esimerkiksi maaseudulla asuvat sateenkaari-ihmiset eivät juuri näy tässä keskustelussa. Tunnen monta ihmistä, jotka saavat kylällä ja naapurustossa kannustusta. Maaseudullakin on moninaisuutta."
"Ei ole niin, että yhdenvertaisuustyötä ei tehdä muualla kuin moottoriteiden päätekaupungeissa ja että liberaalin ihmisen on siksi turvallista asua vain kaupungissa", hän sanoo.
"Kyllä sekä kaupunkeihin että maaseudulle mahtuu erilaisia arvoja ja ajatuksia. Maaseudulla tulee olla kykyä ottaa vastaan erilailla ajattelevia."
Samanlaista rumaa yksinkertaistamista olisi leimata tiettyjen Helsingin kaupunginosien asukkaat huumeidenkäyttäjiksi.
Sitä, mihin paikka voi johtaa, näkee Yhdysvalloissa, jossa edeltävä presidentti Donald Trump pyrkii edelleen hyödyntämään vastakkainasettelua suosionsa palauttamiseksi.
Kuluneen vuoden aikana yksi jos toinen yritys ja organisaatio on halunnut julistautua monipaikkaisen työn edelläkävijäksi. Suomen Kylät ry on sen todellinen pioneeri, sillä jo 1990-luvulta toimiston asiantuntijat ovat työskennelleet usealta paikkakunnalta. Järjestöllä on edelleen Salon Perniössä muutama työhuone ja arkisto, joka sekin on jo Koiviston mukaan muuttunut arkistojen digitalisoiduttua podcast-studioksi.
Nyt henkilökuntaa on kymmenen yhdeksällä paikkakunnalla. Pian saadaan vielä yksi lisää, kun uusi viestintäassistentin rekrytointi saadaan vietyä läpi.
"Sitä haki 102 henkilöä. Omaa paikkaani haki syksyllä 77. Minusta lukemat kertovat, että tämä on arvostettu työyhteisö", Koivisto tuumaa.
Uusi pomo on myös haastanut kaikki alaisensa kutsumaan helmikuun aikana jonkun yhteistyökumppanin tai kotiseutunsa päättäjän "lobbauslounaalle".
"Toki vaikuttamistyö kuuluu ennen kaikkea minun toimenkuvaani, mutta haluan, että koko organisaatio avautuu sille ja huomaa oman osuutensa verkostojen hoitamisessa."
Tälle on tarvetta, sillä ei ole järkevää puhua maaseudun kehittämisestä niille, jotka jo siihen uskovat. "Eihän se paljon vie asioita eteenpäin, että me yhdessä nyökytellään tärkeiksi pitämillemme asioille."
Lähes samaan aikaan kun Suomen Kylät sai uuden toiminnanjohtajan, arvostetulla puheenjohtaja Petri Rinteellä tuli sääntöjen mukaiset kaudet täyteen. Seuraaja löytyi valtakunnallisen vaikuttamisen kokeneesta kaartista, kun Jari Koskinen otti vuodenvaihteessa nuijan.
"Työ on tehokkainta, kun kokoamme ihmisiä eri puolueista ja eri taustoilla maaseudun teemojen pariin. Olen iloinen, kun meillä on nyt näin kokenut entinen ministeri puheenjohtajana", keskustalainen Koivisto toteaa kokoomuksen riveissä politiikkaa tehneestä Koskisesta.
Ähtärin nuorisovaltuustosta aloittanut, nyt 27-vuotias Koivisto kokee, että hän on oppinut työelämän taitoja enemmän kunnallispolitiikassa kuin yliopisto-opinnoissa.
"Siinä oppii sisäistämään isoja asiakokonaisuuksia ja neuvottelemaan sekä tekemään yhteistyötä kaikenlaisten ihmisten kanssa. Nahkakin politiikassa vähän paksuuntuu."
"Tähän hommaan haettiin nuorta tyyppiä, joka on valmis rikkomaan kuplia. Sellaisen myös saivat. Nöyrästi otan vastaan senkin, jos jossain kohtaa menee liian räväkäksi ja mokiakin tulee tapahtumaan. Johtaminen on vielä opettelua", hän vakuuttaa.
Kentän tuntojen kuunteluun Koivisto pääsee näinä viikkoina, kun hän kiertää kaikissa maakunnissa juhannukseen mennessä tapaamassa kylätoiminnan aktiiveja.
Lue lisää: Monipaikkaisuuteen uskova citymaalainen valittiin Suomen Kylät ry:n toiminnanjohtajaksi
Onko sinulla vetoa ja kykyjä koko valtakunnan kyläpäälliköksi?
