Luomutar on suomen-hevosten työkuningatar
Mies ja hänen hevosensa. Yli kymmenen vuoden yhteistyö on opettanut Luomuttaren ja Mikko Uusimäen lukemaan toisiaan ja luottamaan toisiinsa. Työ palkittiin nyt mestaruudella. Satu Pitkänen Kuva: Viestilehtien arkistomikko uusimäki
TAMPERE
Ihan ensimmäinen mestaruustitteli ei Luomuttarelle ole. Jo vuonna 2007 se voitti parikynnön Suomen mestaruuden rinnallaan Neiti Huhtikuu. Valtakunnallisen työmestaruuskilpailun paras sijoitus tätä ennen oli vuoden 2011 kolmas sija.
”Veto tällä meni hyvin, siitä arvosana kymmenen plus. Luomuttaren kanssa olen tehnyt töitä siitä asti kun se oli kolmevuotias. Se tietää, mitä minä ajattelen, ja minä osaan lukea sitä”, onnellinen kälviäläinen Mikko Uusimäki kertoi voittajahaastattelussa.
”Talvella tällä tehdään metsätöitä ja syksyllä kynnetään. Suomenhevonen on se ainoa oikea rotu”, Uusimäki totesi ja sai yleisöltä raikuvat aplodit.
Valtakunnallisen työmestaruuskilpailun kruunaa päätöslaji eli vetokoe. Tänä vuonna kovimman vedon esitti juuri Luomutar, joka veti 23 porrasta eli 600 kilon aloituspainosta mitattuna 1150 kiloa. Tyylistäkin se sai täydet kolme pistettä.
”Kaikki suoritukset olivat tänä vuonna keskitasoa ja parempiakin. Hyvät vetäjät ovat suorastaan liikuttavia, kun ne haluavat palvella omistajaansa”, kilpailun johtaja Terttu Peltonen totesi.
Peltonen mainitsi urheina vetäjinä myös Luomuttaren taakse sijoittuneet tammat Vilpottaren, Jojoriinan ja Pihan Alman.
Yleisöä Teivoon oli saapunut koleasta säästä huolimatta erittäin runsaasti. Osanottajamäärä sen sijaan oli melko pieni. Lähtöviivalle asti asettui vain kahdeksan valjakkoa.
”Yleensa osallistujia on reilusti toista kymmentä. Johtuisiko vähäisyys sitten siitä, että kilpailut järjestettiin niin aikaisin, jo toukokuussa? Kaikki eivät ole ehkä ehtineet treenata tarpeeksi”, Peltonen pohti.
Suomen Hippoksen entinen jalostusjohtaja Peltonen oli mukana jo 1980-luvulla, kun työhevosmestaruus koki renesanssin.
”Kun työhevoset loppuivat 1960-luvulla, niin loppuivat kilpailutkin. Vuonna 1984 jalostusvaliokunnassa joku esitti, että kilpailut aloitettaisiin uudelleen. Säännöt modernisoitiin, ja myöhemmin vielä siistittiin ajotyyliä. Ohjastaja ei saa huutaa eikä räpsiä hevosta, jotta yleisölle olisi nautittavampaa katsoa kilpailua”, Peltonen muistelee.
Satu Pitkänen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
