Aikuisten Legot: Rentouttavaa rakentelua vai lapsellista rahanhukkaa?

Kolibrinkukka on oikein kiva, mutta lehdissä on aika paljon tekniikan henkeä. Oikeastaan ne näyttävät avaruusaluksen siiviltä. Kuva: Jarkko Sirkiä

Jos lapsuusajan muistoista joku on pysynyt lämpimänä mielessä, niin se on Legoilla rakentelu.

Tekisi mieli kokeilla, miten lapsuuden näppäryys on pysynyt hyppysissä. Vieläkö rakenteluun ja näpräämiseen voisi aikuisena uppoutua tuntikausiksi.

Ja sehän onnistuu, myös aikuiseen makuun. Legolla nimittäin on laaja valikoima erilaisia sarjoja alkaen kuivakukka-asetelmista taidemaailman klassikoiden kopioihin ja viihdemaailman ikoneihin.

Rakentelu myös vaikuttaa rentouttavalta. Niinpä MT:n toimituksessa asia päätettiin testata ja otettiin suunta lelukauppaan.

Ensimmäinen huomio oli, että Legojen myynti tapahtuu verkossa. Siellä aikuisten Legojen valikoima on laaja.

Kauppojen hyllyt lienevät kalliita isoille Lego-paketeille. Paketeissa on merkintä 18+ ja osien määrä on merkattu. Huomasinkin arvioivani tarkasti osien ja paketin hinnan suhdetta.

Kaupasta mukaan tarttui satasella Bird of Paradise, kolibrikukka. 1 173 osaa ja ohje lupaa nautintoa tuntikausiksi.

Ohjeessa myös kehutaan rakennelman ominaisuuksia, kukka-asetelma on huoltovapaa. Totta.

Toimituksen suosikki olisi ollut kirjoituskone. Se symboloisi lehden tekemistä ja sillä voisi oikeasti kirjoittaakin.

Toinen suosikki oli Toimistoksi nimetty rakennussarja.

Valikoiman hienoimpia ja houkuttelevimpia olivat autojen pienoismallit. Ja aika hienoja ovat arkkitehtuurin helmetkin.

Suurin ja kallein paketti on kuitenkin Star Wars -avaruusalus Millennium Falcon. Sen hinta Legon virallisessa verkkokaupassa on 899,95 euroa.

Vinkkinä muuten, että joillain jälleenmyyjillä verkkohinta on reilun satasen halvempi, kannattaa tutkia. Titanicin ja Colosseumin pienoismallit maksavat yli 500 euroa ja jalkapalloseura Real Madridin kotistadion Santiago Bernabéu nelisen sataa.

Eniten paloja on reilun metrin levyisessä maailmankartassa. Siinä on 11 695 osaa. Yllättäen kartan hinta on vain reilu neljännes kalleimmista.

Toki valikoimat vaihtuvat ja arvatenkin pian tulee uusia ja isompia sekä kalliimpia sarjoja.

Kirjoituskone oli kuitenkin liian kallis ja näytti projektina isolta. Komeus pitäisi kuitenkin saada valmiiksikin joskus. Ja kun lapsuuden taitojen säilymisestä läpi vuosikymmenien ei ollut näyttöä, piti aloittaa maltilla.

Siispä kolibrinkukan palikat levitettiin pöydälle.

Ongelmanratkaisua ei kolibrinkukan kokoamisessa juuri tarvita, sillä kokoaminen on jaettu hyvin pieniin paloihin, jotka sitten yhdistetään. Eri vaiheiden palikat oli jaettu erillisiin numeroituihin pusseihinsa. Kuva: Jaana Kankaanpää

Aikaa oli varattu yksi ilta ja se tuntui vähältä, sillä Moottori-lehden toimitus oli esimerkiksi rakentanut Ferrarin pienoismallin ja sen kokoamisessa kesti yli 20 tuntia. Toki autossa oli paloja yli 3 700.

Kolibrinkukan rakennussarja on jaettu kahteen osaan. Ensin tehdään ruukku, sitten itse kukka siihen päälle.

Ruukun näpräämiseen meni noin puolitoista tuntia.

Kuten Ferrarissakin, suurin osa rakenteesta jää piiloon. Ferrarissa työtä aiheutti moottori ja vaihteisto, jotka ovat toimivia.

Millainenkohan on 3 854 osan puskutraktori, jota voi ohjata puhelimen sovelluksella?

Rakentajakaveri mietti sivusta, mitähän väliä mahtaa olla ruukun jokaisen osan tarkalla paikalla, mutta kun useista osista koostuvia palasia koittaa yhdistää lopulliseksi muodoksi, huomaa niiden loksahtavan prikulleen paikalleen. Samalla monen rakentamisvaiheessa oudon ratkaisun merkitys selviää.

Rakentamisohjeet ovat kertakaikkiaan erinomaiset! Ajattelin ensin, miten ihmeessä yli tuhannen palikan kokonaisuutta voi hallita, mutta näköjään sitä voi.

Sitten ohje alkoi vaikuttaa ehkä liiankin tarkalta. Ongelmanratkaisua ei juuri tarvita, sillä kokoaminen on jaettu hyvin pieniin paloihin, jotka sitten yhdistetään.

Myöskään luovuudelle ei ole tilaa, ohjeista ei nimittäin passaa poiketa.

Miellyttävää Legoissa on, että kokoamiseen ei tarvita työkaluja. Mitä valmistuu, on suoraan sormilla näprättyä.

Ainoa työkalu on osien irroittaja. Sellaista ei lapsena ollut. Aikuisten Legojen monimutkaisuuden vuoksi irroittaja on hyvä olla olemassa.

Tehdessä tajuaa, että virheen vuoksi voi rakennetta joutua purkamaan paljonkin taaksepäin ja osat ovat kovassa kiinni. Tällä kertaa ei purkutyöhön tarvinnut ruveta.

Lapsena Legojen saamiseen liittyi pidemmän tähtäimen ajattelua.

Kun sai uuden paketin, arvioi välittömästi osien määrän ja laadun. Mitä enemmän moneen tarkoitukseen käyviä perusosia, sen parempi. Kun paketin sarjan sai valmiiksi, se pian purettiin ja osista tehtiin jotain muuta.

Silloin peliin astui myös luovuus. Jos sille ei mallista rakentamisen vaiheessa ollut tilaa, niin isoa kasaa irto-osia tuijotellessa luovuus alkoi ohjata rakentelua.

Entä rentouttiko rakentaminen?

Vastaus on kyllä, ainakin MT:n tiimi uppoutui kokoamiseen. Pienten osien hallinta, ohjeen tutkiminen ja rakentamisen oikean järjestyksen etsiminen kävi myös yhteistyö- ja kommunikointiharjoituksesta. Siitä selvittiin riitelemättä.

Muistin ja keskittymisen harjoittelemiseen legot käyvät siinä missä palapelit tai ristikotkin, kertoo Muistiliiton asiantuntija Anita Pohjanvuori.

Omaa aivojen rentouttamisen keinoa pitää osata etsiä, sillä kaikki ei käy kaikille. Esimerkiksi haastavan työn vastapainoksi tulisi keskittyä ihan johonkin muuhun kuin muistia kuormittaviin asioihin. Pitäisi tehdä jotain muistia rauhoittavaa.

Pohjanvuorelta usein kysytään, pitääkö tehdä ristikoita, vaikka ei niistä oikeastaan pidä.

”Vastaan, että ei tietenkään pidä. Paras ohje on, että tekee sitä, mikä tuntuu itselle mieluisalta. On yksilöllistä miten kukin rauhoittuu”, Pohjanvuori sanoo.

Olkoon rauhoittumiskeino nyt Legojen rakentelu. Ei puuha ainakaan yhtään lapselliselta tunnu.

Legokasvi oli kuitenkin lopulta vähän liian helppo tehdä. Ruukku oli teknisempi, mutta itse kasvin osat vain laitettiin sen päälle ja se oli siinä. Kaikkiaan aikaa kului alle kolme tuntia.

Valmis!  Kuva: Jarkko Sirkiä

Osien määrä myös hämäsi, sillä varmaan parisataa pikku palikkaa piti vain kaataa kasvin juurelle merkkaamaan multaa. Se sai homman loppuhuipennuksen tuntumaan liian yksinkertaiselta.

Epäselväksi jää myös, mitä kasville seuraavaksi tapahtuu. Oikeastaan tekisi mieli purkaa se ja antaa jonkun muun koota kasvi uudestaan.