KANSAN SUUSTA Naapurin nuijat
Ihmiset liikkuvat nykyisin työn perässä pitäjästä toiseen eikä kovin vahvaa paikkakuntaidentiteettiä välttämättä pääse muodostumaan. Entisaikaan samastuttiin vahvasti oman kylän väkeen, mistä kertoo se, että naapureita kutsuttiin pilkkanimillä.
Kansanperinteen sanakirjaan on koottu joukko pilkkanimiä, joista useimmat lienevät painuneen unholaan.
Naapuripitäjissä on ollut kirjavaa porukkaa, jos pilkkanimissä on perää. Terijoen porsaanvarkaat ja Ikaalisten hillopieksut voisivat vielä sopia kuntaesittelyyn, mutta Nilsiän roistot, Anttolan sontahousut ja Karkun kauraperseet saattaisivat nokkelaltakin tiedottajalta jäädä käyttämättä.
Monissa pilkkanimissä nautiskellaan alkusoinnuilla. On Pälkäneen pässejä, Piikkiön pillisääriä, Pöytyän pöllöjä ja Pieksämäen piimäpuntareita. On Ruoveden ruotokurkkuja, Punkalaitumen puolijärkisiä ja Orimattilan onnettomia.
Toisinaan pilkkanimi liittyi elinkeinoon. Kuortanelaiset sanoivat naapureitaan Alavuden tervakouriksi ja kuortanelaisen haukkumanimi oli puolestaan nokiotta. Tervanpolttajia molemmat.
Moni pilkkanimi viittaa hölmöilyyn, sillä naapurithan ovat aina tohelompia kuin oma väki. Puhuttiin Längelmäen sianlypsäjistä, Kiskon koirankeittäjistä ja Lempäälän lehmänkengittäjistä.
Huittisten hullut ja Härmän häjyt ovat jääneet elämään yleiskieleen.
Topi Linjama
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
