Tanska käyttää ruokavientiin kehitysapurahaa
Legon tuntevat kaikki, mutta Tanska näkyy maailmalla monilla muillakin tuotemerkeillä Suomea paremmin. Osin näkyvyys johtuu yksinkertaisesti rahasta.
Tanskalla on vientiapuna ulkoministeriön alainen kauppaneuvosto, joka rahoittaa ja auttaa yrityksiä kansainvälistymään. Sillä on verkosto maailmalla usein suurlähetystöjen yhteydessä, ja se laskuttaa antamastaan avusta. Menoista neljännes tulee kattaa palvelumaksuilla eli käytännössä yritysten auttamisella.
”Yritykset voivat hakea rahallista tukea jopa puolet kuluista esimerkiksi messutapahtumaa varten”, kertoo tuottaja- ja neuvontajärjestö Landbrug & Fødevarerin kauppaosaston päällikkö Kenneth Lindharth Madsen.
Kehitysmaihin menijöille yläraja on 75 prosenttia. Ehtona on, että mukana on vähintään viisi hakijaa, ja että viidennes on pieniä ja keskisuuria yrityksiä.
Apuhakemuksen täyttää Tanskan MTK:n työntekijä eli Lindharth Madsen. Vientiponnisteluihin on tarjolla noin kuusi miljoonaa euroa vuosittain. Tanskalaista luovuutta osoittaa se, että osa tästä summasta voidaan ottaa kehitysavun määrärahoista, jos vientiretken kohdemaana on kehitysmaa.
Rahoilla ei tarvitse mennä messuille tai tehdä perinteistä kehitysyhteistyötä, vaan niillä voi esimerkiksi tavata paikallisia kansalaisjärjestöjä tai auttaa tanskalaista sikafirmaa investoimaan Afrikkaan.
Riittää, jos se palkkaa työvoimaa paikan päältä ja antaa sillä tavoin koulutusta paikallisille.
Tanska on perinteisesti komeillut korkealla kehitysavun antajana. Kun länsimainen tavoite on käyttää 0,7 prosenttia kansantuotteesta avustamiseen, Tanskalla luku on 0,86 ja Suomella 0,55. Tanskan määrä tarkoittaa paria miljardia euroa.
Vientiavustusten lisäksi Tanskan valtio panostaa vahvaan palkatun väen verkostoon maailmalla sekä markkinointiin.
Tanskalla on maailmalla suurlähetystöjen ja kaupallisten edustustojen ohella erityisiä ”ruokasuurlähettiläitä” Washingtonissa, Pekingissä, Tokiossa, Soulissa, Kuala Lumpurissa ja uusimpana Nigerian Lagosissa. Vietävänä on ennen kaikkea possua, nautaa ja maitojalosteita.
Tanska panostaa ruokavientiin paljon, sillä ruuan, muiden maataloustuotteiden ja -tekniikan osuus maan kokonaisviennistä on neljännes. Siksi ulkoministeriöön on palkattu henkilö vahtimaan, että maatalousministeriön edut turvataan vientitoimissa. Yhteistyö myös maatalouden edunvalvonnan ja neuvonnan suuntaan on tiivis.
Vapaakauppasopimusten myötä Tanska haluaa lisää maatalousvientiä Japaniin ja maitotuotteitaan Kanadaan, mutta vastustaa naudan- ja sianlihan tuontia USA:sta ja Kanadasta.
”Tuotanto on siellä niin massiivista, ettei kilpailu ole reilua. Tuottajajärjestönä emme vastusta gmo-aineksia rehussa tai ruuassa, sillä kuluttaja voi valita”, Lindharth Madsen sanoo.
Edes eläintaudin pelko ei tärvele Tanskan vientiä. ”Se vaikuttaa lähinnä Ruotsiin. Pahinta on jonkun markkinan sulkeutuminen kokonaan.”
Tuoreimpia onnistumisia on nautatuotteiden viennin avautuminen Filippiineille bse:n aiheuttaman tauon jälkeen. Myös toiveet Japanin suuntaan ovat korkealla.
Kaava on tehokas: ensin vakuutetaan viranomaiset, sitten käydään läpi poliitikkoja, yrityksiä ja mediaa järjestämällä seminaareja ja esittelyitä esimerkiksi suurlähetystössä tai osallistumalla messuille.
”Sen tanskalaiset osaavat: he eivät tosiaankaan ole vaatimattomia vaan osaavat rummuttaa, olla positiivisia ja aina maailman parhaita”, sanoo ministerineuvos Tito Gronow Suomen Kööpenhaminan-suurlähetystöstä.
Seuraavina valloituskohteina lienevät cleantech ja terveyspalvelut, joista Suomikin havittelee uutta vientinousua.
Tanskan vientiä auttavat raha ja kuningashuone: on eri asia tehdä vientimatkoja kuninkaallisen kuin ulkomaankauppaministerin seurassa. Prinsessoja meillä ei ole, ja rahakin on tiukassa.
Eija Mansikkamäki
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
