Kokenut maaseuturakentaja näkee rakennusalan kriisissä mahdollisuuksia – “Tästä noustessa koville tekijöille on entistä enemmän töitä”

Lasse Ollilan mielestä rakennusala ei ole kauheasti muuttunut hänen aikanaan. Uutta tekniikkaa on toki aina tullut kasvavan lupamäärän kanssa. Kuva: Jarno Mela

Pitkän linjan rakennusalan ammattilaisen, rakennusyrittäjä Lasse Ollilan mielestä nykyinen rakennusalan kriisi johtuu liian korkeista lainojen koroista, mutta osittain myös liian nopeasta rakennusalan palkkojen noususta.

“Maksetaan älyttömiä palkkoja siihen nähden, mitä saadaan aikaiseksi”, Ollila täräyttää.

Kulujen ollessa korkealla Ollila on havainnut, että ihmiset eivät yksinkertaisesti uskalla rakentaa nyt. Uskallusta heikentää lisäksi Ukrainassa käytävä sota.

“Eräskin rouva tokaisi, että ei laita euroakaan rakennuttajille, kunnes sota on ohi.”

Tarve rakentaa ei ole kuitenkaan mihinkään hävinnyt, minkä Ollila arvioi johtuvan patoutuneeseen kysyntään.

“Tästä noustessa koville tekijöille on entistä enemmän töitä, kun huonot toimijat tippuvat pois tällaisia aikoina”, hän ennustaa.

Ollilasta ei pitänyt tulla alunperin rakennusmiestä. Maatilan pojalla oli toisenlaiset urasuunnitelmat.

“Maanviljelijä minusta piti tulla. Faijan mukana tuli aina oltua traktorissa.”

Peruskoulun jälkeen Ollila lähti naapurikuntaan Mäntsälään Saarelle maaseutulinjalle. Kahden vuoden jälkeen hän jatkoi asentajalinjalle. Siellä kaksimetrisen miehen selkä hajosi.

“Innoissani olin nostamassa traktorin vaihdelaatikkoa”, hän muistelee.

Kun hän ei saanut papereita ensimmäisellä yrittämällä rikkoutuneen selän vuoksi, Ollila palasi leikkauksen jälkeen opinahjoon.

“Silloin Saarella alkoi maaseuturakentajalinja, jonka päädyin myös käymään.”

Rakennusala vei miehen lopulta mukanaan. Muutaman vuoden työnteon jälkeen Ollila päätyi perustamaan toiminimen. Sillä tiellä hän edelleen on vuosikymmenten jälkeen.

Pitkän linjan rakennusalan ammattilaisen, rakennusyrittäjä Lasse Ollilan mielestä nykyinen rakennusalan kriisi johtuu liian korkeista lainojen koroista. Kuva: Jarno Mela

Ollilan mielestä rakennusala ei ole kauheasti muuttunut hänen aikanaan. Uutta tekniikkaa on toki aina tullut kasvavan lupamäärän kanssa.

“Ehkä rakentamisessa kiinnitetään nykyään enemmän huomiota mielestäni epäolennaisiin asioihin, jolloin perusasiat kärsivät.”

Toimivilla, hyväksi havaituilla tavoilla saataisiin Ollilan mukaan parempia rakennuksia halvemmalla, vaikka hän myöntääkin uusien ajatusten olevan sinällään erittäin tervetulleita.

“Välillä mennään myös aivan liian varman päälle, vaikka samaan aikaan välinpitämättömyys on lisääntynyt”, hän huomauttaa.

Ollila on kokenut, että isoilla työmailla yhteiset vastuualueet jäävät usein huomiotta, kun vain puhtaasti omista asioista ollaan kiinnostuneita. Hänestä yrittäjältä vastaava käytös ei kantaisi kovin pitkälle.

“Vastaavat mestarit ovat varmasti kovilla, kun töissä tunnutaan olevan vain aikaa viettämässä.”

Ollila nauttii omasta työstään valtavasti. Hänen mielestään siinä on parasta uusien ihmisten ja projektien kohtaaminen. Työuran aikana on kertynyt taidot toteuttaa oikeastaan mikä tahansa urakka.

“Vaikka eihän tässä mitään koskaan osaa”, vaatimaton rakennusyrittäjä tuumaa.

Uransa aikana kiertämiensä työmaiden lukumäärää kysyttäessä muuten puhelias Ollila hiljenee hetkeksi.

“Mahdotonta sanoa, kyllä se useissa sadoissa pyörii. Jollekin on tullut tehtyä tunnin töitä, kun taas toisaalla vierähtää kuukausia”, hän naurahtaa.

Verrattuna yleiseen rakennusmarkkinaan, Ollilalla on toistaiseksi riittänyt hyvin töitä. Enemmänkin yrittäjä on joutunut myymään eioota, kun vanhat asiakkaat ovat täyttäneet kalenteria kiitettävästi.

“Isojen työmaiden takia on välillä jäänyt sovittuja pienempiä töitä tekemättä, mikä syö miestä henkisesti”, Ollila sanoo.

“Ajoittamisen haasteet ovat näitä yrittäjyyden varjopuolia. Milloin uskaltaa luvata minkäkin työmaan? Hyvin tehdystä työstä seuraa usein lisää töitä, kun vanhoille asiakkaille ei kehtaa sanoa ei.”

Yksittäistä “rakennusuransa” huippuhetkeä Ollila ei osaa nimetä, vaan painottaa monien erilaisten projektien olevan todella palkitsevia omalla tavallaan.

“Sekä tavalliset kylpyhuoneremontit että kartanomiljöössä tehdyt urakat voivat olla yhtä hienoja hetkiä”, hän tuumaa.

Kun työn jälki kelpaa sekä asiakkaalle että yrittäjälle itselleen, Ollila kokee onnistuneensa. Käsillään tekemisestä hän nauttii erityisesti, kun pystyy auttamaan ihmisiä ja näkee työnsä jäljen konkreettisesti.

Isojen projektien hyödyiksi Ollila mainitsee tulojen varmemman ennakoinnin. Työmaiden kasvaessa suunnittelu ja organisointi korostuvat. Niiden hallinta lisää onnistumisen tunnetta.

“Toki pienemmätkin muutaman tunninkin työt tulee tehtyä, ei siinä mitään. Mukavia keikkoja nekin ovat yleensä”, hän lisää.

Sekä kaupungeissa että maaseudulla rakentanut Ollila kertoo maaseudulla toimimisen eduiksi sen, että aina löytyy työkaluja sekä tarvittaessa apukäsiä.

“Rakentaminen on helpompaa, ja luottamusta on ehkä enemmän puolin ja toisin”, hän ajattelee ääneen.

Kaupungeissa tilan puute aiheuttaa Ollilalle usein päänvaivaa, jota lisää myös byrokratian tarkempi syynäys.

“Maalla on leppoisampaa rakentaa, kun on helpompi hengittää.”

Maaseuturakentamisessa Ollila on tunnistanut vuosien aikana selvän trendin: pienillä tiloilla menee entistä huonommin isojen investoidessa reippaasti.

“Isot tilat ovat rakennusmiehelle hyviä asiakkaita, sillä ne satsaavat paljon myös rakennuksiin.”

Ollilasta itsestään ei pitänyt tulla alunperin rakennusmiestä, vaan maatilan pojalla oli toisenlaiset urasuunnitelmat. Kuva: Jarno Mela

Ollila toimii nykyisin myös lapsuuden haaveammatissaan eli maanviljelijänä, sillä hän teki isänsä kanssa sukupolvenvaihdoksen kotitilallaan vuonna 2013.

Pienten tilojen osalta hän harmittelee investointitukien epätasapuolisuutta, johon on itsekin viljelijänä törmännyt.

“Kymmenen vuotta sitten hain avustuksia hakekeskukseen, mutta liian pienten myyntitulojen takia hakemus hylättiin”, Ollila kertoo.

Hän peräänkuuluttaa pienille tiloille kunnianpalautusta ja muokkaisi investointitukien perusteita esimerkiksi tilan jatkamisaikaan liittyviksi.

“Hehtaarille 15 euron lisätulot eivät paljoa auta”, Ollila kritisoi nykyistä tukien uudelleenjakoa pienemmille tiloille.

Maatalouden osalta Ollila haluaisi ostaa lisää peltoja, sillä “vuokrien jälkeen ei juuri mitään jää käteen.” Samalla myös pieneksi jäänyt kuivuri olisi tarkoitus päivittää.

“Haaveena olisi kyllä laajentaa tilaa, mutta talouslukujen jälkeen pohdinnat kääntyvät aina eri suuntaan”, Ollila huokaisee.

Hän on äärimmäisen kiitollinen isälleen, joka auttaa edelleen valtavasti tilan töissä rakennusyrittäjän ollessa päivät muualla.

“En tätä määrää pystyisi tekemään rakennustöitä ilman isää ja äitiä”, Ollila kiittää nöyränä.

Rakennusalan sekä maatalouden ohella metsä on hänelle suuri voimavara. Raivaussahan käynnistyttyä muut ajatukset jäävät taka-alalle.

“Muutenkin luonnossa liikkuminen on aivan mahtavaa. Koiran kanssa tulee metsästettyäkin. Myös arjen tavalliset ilot, kuten pihasaunan lämmittäminen, auttavat jaksamaan”, hän listaa.

Täysipäiväisenä rakennusyrittäjänä ja viljelijänä Ollilan päivät ovat täynnä erilaista työtä.

“Välillä sitä oikein odottaa jotakin työmaata. Kivoissa paikoissa päivät eivät edes tunnu työnteolta, kun näkee kättensä jäljen”, Ollila summaa.

Lasse Ollila toimii nykyisin myös lapsuuden haaveammatissaan eli maanviljelijänä, sillä hän teki isänsä kanssa sukupolvenvaihdoksen kotitilallaan vuonna 2013. Kuva: Jarno Mela