Moni työtön pelkää, että kuntouttavaan työtoimintaan osallistuminen lyö leiman

Laura Juntunen näyttelee virkailijaa, jota asiakkaiden huolet ja vaikeudet seuraavat kotiinkin. Kuva: Päivi Karjalainen

Laura Juntunen näyttelee virkailijaa, jota asiakkaiden huolet ja vaikeudet seuraavat kotiinkin. Kuva: Päivi Karjalainen

Kokkolassa työttömät tekevät näytelmää kaupunginteatterin ohjelmistoon osana kuntouttavaa työtoimintaa. Tavoitteena on muun muassa tuottaa ja tuoda esiin kykyjä ja taitoja, jotka parantavat valmiuksia työelämään tai opiskeluun. Toimintaa vetää Kokkotyö-säätiö.

Teatterikokemus on ollut valtaosalle ryhmäläisistä hyvin myönteinen. Jenna Kuorikosken se on innostanut hakeutumaan maineikkaaseen kokkolalaiseen Iltatähti-harrastajateatteriin.

"Olen rohkaistunut paljon ja löytänyt itsestäni uusia puolia, jännittäminen ja ujous ovat vähentyneet. Olen pitänyt siitä, että on saanut olla mukana ja heittäytyä", hän kertoo.

Jenna on valmistunut merkonomiksi, ja hänellä on takanaan useita jaksoja kaupan alan pätkätöissä. Hän on aika äskettäin muuttanut Oulusta takaisin kotikaupunkiinsa.

"Olen paljon miettinyt elämän tarkoitusta. Toivon nyt, että pääsen takaisin työelämään ihmisten pariin ja pääsen asettumaan Kokkolaan – onhan tämä oikeaa kotiseutuani", hän kertoo.

Ville Ilmonen allekirjoittaa Jennan teatteri­kokemukset. Teatterin mukana ovat avautuneet uusi maailma ja uudenlainen suhtautuminen.

"Ennen vierastin teatteria, ajattelin, että se on jotenkin tiukkapipoisia ihmisiä varten. Mutta ei se ole. Draamaa tehdessä olen oppinut rentoutumaan ja hallitsemaan esiintymisjännitystä. Ryhmässä on keskusteltu paljon muun muassa panikoinnista."

Ville on käynyt lukion ja suorittanut sen jälkeen audiovisuaalisen viestinnän perustutkinnon. Tarkoitus oli aloittaa siviilipalvelu, mutta terveys petti. Nyt hän on ollut työelämään valmennettavana Kokkotyö-säätiössä reilun vuoden.

"Olen miettinyt jatko-opintoja, ehkä media-assistentiksi opiskelemista. Myös lehtiala kiinnostaa."

Santeri Kalliokoski on huomannut teatterissa oppimansa ansiosta tulleensa avoimemmaksi ja rennommaksi.

"Ja nyt ymmärrän paremmin, miten teatteri toimii", hän sanoo.

Santeri valmistui puusepäksi vuonna 2012 mutta havaitsi sitten, ettei se ole hänen alaansa. Hän on ollut vaihdellen töissä, työttömänä ja opiskelijana. Suunnitelmissa on saattaa loppuun sosiaali- ja terveysalan opinnot, joista puuttuu enää vähän.

"Yläasteella on vielä vaikea tietää, mitä alaa kannattaisi lähteä opiskelemaan", hän toteaa.

Tomas Jakobsson on vastannut esityksen äänistä ja valaistuksesta. Äänialan työt ovat hänelle tuttuja entuudestaan.

"Nyt olen oppinut lisää äänistä ja valoista. Projekti on mukava. On kiva, että olen saanut uusia haasteita. Olen päässyt rentoutumaan ja tullut ulos kuorestani. Minulla on vain hyvää sanottavaa."

Pohjoismaista taidekoulua valokuvaus­linjalla pari vuotta käynyt Tomas on ollut muun muassa työkokeilussa ja suorittaa parhaillaan lukiota, minkä jälkeen hän tähtää opiskelemaan biologiaa.

Laura Juntusella on näytelmässä mittava rooli kilttinä, ylityöllistettynä virkailijana. Lisäksi hän on valmistanut esityksen markkinointimateriaalia.

"Minulle ryhmässä olo on vahvistanut tunnetta, että pärjään. Olen jännittänyt paljon muita ihmisiä, mutta nyt jännitys on alkanut pikkuhiljaa rapista. On ollut todella tärkeää päästä ulos kotoa ja muiden pariin!"

Entä se improvisointi? Eikö se ole pelottavaa? Nuoret todistavat päinvastaista. Heittäytyminen kannattaa, silloin voi löytää itsestään uutta.

"Moka on lahja! Sen on Esko Tynkkynen saanut meidät oppimaan. Jos ei heti mene nappiin, voi yrittää uudelleen."

Tapaamista edeltävällä viikolla Iltalehti (12.4.) on kirjoittanut kuntouttavan työtoiminnan ongelmista: se on ollut joidenkin kuntoutujien mielestä nöyryyttävää ja tavoitteetonta leikkimistä ja askartelua.

"Meillä ei ole pajoja, joissa vain leikitään. Mutta kyllä pelit, leikit ja toiminnalliset harjoitteet voivat olla hyviäkin, jos ohjaaja osaa käyttää niitä oikein. Aina pitää ymmärtää, miten ja mihin tarkoitukseen menetelmää käytetään", Kokkotyö-säätiössä työskentelevä työhön valmentaja Anni-Veera Aitolehti korostaa.

Aitolehti vahvistaa, että teatterin tekeminen on toiminut. Hän pitää oikeana vaatimusta, että kuntouttavan työtoiminnan on oltava laadukasta.

"Toivon, että yhteisöllisyyttä ja ihmisten kohtaamista olisi täällä vielä enemmän. Sosiaaliset taidot ovat työympäristöissä tärkeitä, eikä niitä opi lukemalla", Aitolehti sanoo.

Laura Juntunen kertoo myös leikkien ja tehtävien antaneen itselleen aivotyötä: "Ehkä tarvitsen niitäkin, että pääsen tavoitteeseeni", hän sanoo.

Pahimpana asiana ryhmäläiset pitävät sitä, että kuntouttava työtoiminta on työttömyyden ohella työnantajien silmissä leimaavaa. Tähän leimaan tyssäävät usein toiveet työpaikasta. Ennakkoluulot istuvat lujassa.

"Ei täällä olla leikkimässä eikä työelämää välttelemässä! Olisiko parempi istua yksin kotona häpeämässä", Ville Ilmonen kysyy.

Kokkotyö-säätiön projektityöntekijä, muotoilija Andreas Haals on huomannut teatterissa työskentelyn hyvää tekevän vaikutuksen työttömiin ryhmäläisiin.

"Se on kehittänyt itseilmaisua, vahvistanut itseluottamusta ja parantanut sosiaalisia taitoja. Osallistujat ovat saaneet uusia kavereita – sekin on tärkeää, sillä yksinäisyys on iso ongelma yhteiskunnassamme."

"Teatterissa on oikeasti taikaa. Onhan se Tove Janssonin mukaan ympäristö, jossa ihminen näkee, kuka voisi olla, jos uskaltaisi."

Henkilö TL1 esitykset Kokkolan kaupunginteatterissa 22.–24.5. klo 18.30.