Sadekesä pakotti koneet märille pelloille

Sateinen kesä on rasittanut peltomaiden rakennetta. Kuva: Markku Vuorikari

Runsaat sateet ovat koetelleet peltojen vedensietokykyä tänä kesänä. Pellot, joissa maan rakenne on ollut huonoilla kantimilla jo ennen kuluvaa kasvukautta, ovat kärsineet vedestä eniten. Myös alkanut sadonkorjuukausi rasittaa peltomaan rakennetta.

”Peltotöitä on jouduttu tekemään märissä olosuhteissa, jolloin peltomaan tiivistymisriski kasvaa”, toteaa Uudenmaan elykeskuksen suunnittelija Kari Koppelmäki.

Maan rakenteen ongelmat näkyvät seuraavien vuosien satotasoissa, jos riskiä ei huomioida.

Koppelmäki muistuttaa, että vesi ei saa jäädä seisomaan pellolle. Jopa rankan sateen jälkeen veden on kulkeuduttava pois päivän sisällä. Ojituksen heikko kunto on tavallisin syy siihen, että vesi ei poistu pellon pinnasta. On myös mahdollista, että ojitus on kunnossa, mutta maa on niin tiivis, että vesi ei pääse ojien kautta pois.

Tiivistymiä tulee hoitaa monipuolistamalla viljelykiertoa. Monivuotisten kasvien, kuten esimerkiksi heinäkasvien tai kuminan, juuret tekevät pystysuuntaisia juurikanavia ja murustavat siten maaperää. Siten ne parantavat veden kulkeutumista.

Yksivuotisten kasvien viljelyssä tulee panostaa alus- ja kerääjäkasveihin. Sopivia kasveja ovat esimerkiksi lähes mitkä tahansa heinäkasvit ja palkokasvit, kuten apila. Jos kasvinviljelytilalla ei onnistu nurmien viljely, kannattaa huonokuntoisille lohkoille harkita viherlannoitusnurmia.

Viljojen juurtenmuodostamisessa on Koppelmäen mukaan eroja. Syysviljat kasvattavat enemmän juurimassaa kuin kevätviljat. Kevätviljoista kauralla on suurempi juuristo kuin ohralla ja syysviljoista puolestaan ruis voittaa vehnän juurillaan.

Orgaanisen aineksen kerryttäminen peltomaahan lisää maaperän vedenpidätyskykyä ja puskuroi tiivistymistä, neuvoo Koppelmäki. Aines sitoo itseensä monin kerroin oman painonsa verran vettä, jolloin pelto kärsii vähemmän kuivuudesta ja kestää paremmin märkyyttä.

Koppelmäki muistuttaa, että mikäli peltomaan orgaanisen aineksen määrä vähenee jatkuvasti, maaperään tulee herkemmin vaurioita ja ravinteiden huuhtoutumisriski kasvaa.

Sadonkorjuun jälkeen on hyvä käyttää hetki maaperän kunnon arvioimiseen ja etsiä mahdollisia tiivistymiä. Lapio on silloin viljelijän paras työkalu. Viljavan kohdan maata kannattaa verrata kohtaan, jossa sadon kanssa on ollut ongelmia.

Juuret kertova, onko kasvusto kärsinyt tiivistymisestä. Kuohkeassa maassa juuret kasvavat suoraan syvälle maahan, mutta tiivistymien kohdalla juuret etsivät kasvusuuntaa vaakatasossa.