Susien jäljiltä etsitään tällä viikolla ulosteita – niistä saatava DNA paljastaa esimerkiksi, montako eri sutta havaintoalueella todellisuudessa liikkuu

DNA:n avulla voidaan tarkistaa, onko ulosteen jättänyt jälkeensä koira, susi, vai niiden risteymä. Kuva: Lari Lievonen

Tänään käynnistyneellä ja lauantaihin 13. helmikuuta päättyvällä Susien jäljillä -viikolla kerätään DNA-näytteitä Suomen susista. Samalla kerrotaan näytteiden merkityksestä tutkimukselle sekä susikannan seurannalle.

Tämä on ensimmäinen talvi, kun suden DNA:ta pyritään keräämään kaikilta pari- ja laumareviireiltä Suomessa poronhoitoaluetta lukuun ottamatta. Ulosteista saatavasta DNA:sta pystytään tunnistamaan susien pari- ja laumareviirit sekä niillä eläviä yksilöitä.

Tiedot muodostavat yhdessä susihavaintojen kanssa pohjaa Luonnonvarakeskuksen vuosittaiselle kanta-arviolle.

Siitä, mitä kaikkea ulosteesta saatavan DNA:n kautta voidaan selvittää, saa lisätietoa tältä Luonnonvarakeskuksen videolta.

DNA-näytteet saadaan keräämällä susien ulosteita vapaaehtoisvoimin.

"Tällaisen tavoitteen onnistuminen on mahdollista vain yhdessä vapaaehtoisten kanssa. Haluamme viikon myötä kiittää vapaaehtoisia näytekeräyksestä ja yhteistyöstä tutkimuksen kanssa", kertoo viranomais- ja asiantuntijapalveluiden johtaja Katja Holmala Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Luken lisäksi viikon järjestämiseen osallistuvat Suomen riistakeskus sekä maa- ja metsätalousministeriö. Viikkoa tukevat myös Suomen luonnonsuojeluliitto ja SusiLIFE-hanke.

Vapaaehtoiset kerääjät ovat perehtyneitä suurpetojen jälkiin ja saavat koulutuksen ennen keruun aloittamista. Lisätietoja näytekeräyksestä löytyy Riistahavainnot.fi-sivustolta.

Susilaumojen määrä kertoo, kuinka elinvoimainen Suomen susikanta on. Tätä tietoa käytetään muun muassa kannanhoidon suunnittelussa.