Lukijalta: Suomen tukiesitys unohti sian- ja siipikarjan kasvattajat – pohja putoaa pois tukijärjestelmän alta

Cap-suunnitelma on yksimahaiselle sektorille suuri epäonnistuminen. Se johtaa vuosittaisiin kymmenien tuhansien eurojen tukimenetyksiin keskisuurella tilalla, kirjoittaa Tomas Långgård. Kuva: Johannes Tervo

Taloudellinen tilanne sikatuotannossa on erittäin vaikea. Sekä porsas- että teurassikatuotanto on tänä päivänä tappiollista ja markkinanäkymä on heikko. Kansallisen tuen kehitys yksimahaisten sektorilla on usean ohjelmakauden ajan ollut hyvin negatiivinen. Tilanne voi johtaa vakaviin seurauksiin sekä tuottajien että eläinten hyvinvoinnin kannalta sekä omavaraisuudelle.

Sektorille, joka jo valmiiksi on kriisissä, tulee taakaksi Suomen tukiesitys seuraavalle ohjelmakaudelle (cap 2027). Jo valmisteluvaiheessa oli selvää, että maa- ja metsätalousministeriö ei halunnut kehittää ratkaisuja, jotka voisivat turvata yksimahaisten sektorin tukea seuraavalla ohjelmakaudella.

Päinvastoin painostettiin voimakkaasti, että korotettu kotieläin-lfa poistettaisiin. Lfa on ollut erityisen tärkeä perhetiloille, joilla on oma rehuntuotanto.

Vaikka ministeriö antoi ymmärtää, että tämä poisto kompensoitaisiin eläinten hyvinvointituen ja investointitukien kautta, lopputulos oli jotain ihan muuta. Eläinten hyvinvointitukea laihdutettiin huomattavasti, tuli vähemmän valittavia toimenpiteitä ja alempi tukitaso suurimmassa osassa toimenpiteistä, ja investointituella ei voida kompensoida toimeentulotukea.

Cap-suunnitelma on yksimahaiselle sektorille suuri epäonnistuminen. Se johtaa vuosittaisiin kymmenien tuhansien eurojen tukimenetyksiin keskisuurella tilalla.

Valmisteluprosessin loppuvaiheessa Pohjanmaan Ruotsinkielinen Tuottajaliitto (ÖSP) yritti saada maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän ymmärtämään tilanteen vakavuuden, saamatta kuitenkaan sen enempää ymmärrystä.

Kun pohja putoaa tukijärjestelmän alta, jäljelle jäävät tiukat kansalliset ehdot ja rajoitukset tuotannolle, jotka johtavat huomattaviin kustannuksiin ja vievät tuottajalta energiaa.

Kokemukset yhteisestä markkinataloudesta ovat osoittaneet, kuinka vaikea on saada lisäarvoa maamme hyvästä eläinsuojelusta ja korkeatasoisesta, puhtaasta ja jäljitettävästä tuotannosta. Toisin sanoen emme voi lähteä siitä, että markkinat ovat ongelman ratkaisu, ellemme ole valmiita vähentämään Ruotsin tapaan omavaraisuutta.

Jos cap-suunnitelma toteutuu tässä muodossa, ilman täydentäviä tukitoimenpiteitä, tulevat edellytykset tuottaa sianlihaa, kanaa, kalkkunaa ja kananmunia huonontumaan huomattavasti, tai katoamaan kokonaan.

Kysymys, joka väistämättä nousee esiin on: Kuka puolustaa yksimahaisten sektoria?

Tomas Långgård

puheenjohtaja

Pohjanmaan Ruotsinkielinen Tuottajaliitto

Lue kaikki MT:n mielipidekirjoitukset