Koira havaitsee naudan kiiman ihmistä tarkemmin
Monella lypsykarjatilalla ongelmana ovat lehmät, joiden kiimaa on vaikea havaita. Jos siemennys myöhästyy, poikimaväli pitenee ja vuosituotos laskee.
Kiimantarkkailuun on nyt tarjolla uusi, tehokas, karvainen väline – kiimantarkkailukoira.
Kuopiolainen eläinlääkäri Iris Kaimio kertoo miettineensä pitkään, miksei koirien ylivoimaista hajuaistia käytetä apuna lehmien kiimaseurannassa. Lopulta hän ryhtyi perehtymään asiaan itse.
Kaimio kävi Ruotsissa opettelemassa erityisetsintää eli koiran opettamista eri hajuihin.
Viime syksynä Kuopiossa käynnistyi Kaimion vetämä kolmen koiran pilottikoulutus.Hajuja harjoitellaan laboratoriossa.
Kevään kurssilla Pohjois-Savon opistolla koulutettavia oli jo 12.
Seuraava kurssi alkaa tammikuussa.
Kaimio on erikoistunut nautojen hedelmällisyyteen ja painii päivittäin siihen liittyvien ongelmien kanssa.
Karjakoon kasvaessa kiimantarkkailuun jää entistä vähemmän aikaa. Lisäksi maitotuotoksen kasvulla on yhteyttä hedelmällisyyden heikentymiseen ja kiimojen hiljentymiseen eli siihen, että kiiman merkit eivät näy.
Sonni on paras kiiman haistaja. Haju, jonka sonni tunnistaa luonnostaan, on helppo opettaa myös koiralle, Kaimio kertoo.
Vaikeampaa on opettaa koira ilmaisemaan asia niin, että ihminen sen ymmärtää.
Lisäksi navetta on koiralle hankala toimintaympäristö: paljon hajuja, isoja liikkuvia eläimiä ja muita häiriötekijöitä.
Kaimion mukaan melkeinpä kaikkien rotujen koirat voidaan kouluttaa hyviksi kiimantarkkailijoiksi. Kursseilla on ollut muun muassa sekarotuisia, labradorinnoutajia ja bordercollieita.
Paimenkoirilla paimennusvietti saattaa viedä voiton kiimantarkkailusta. Myös lehmät saattavat reagoida paimenkoiraan väärällä tavalla eli lähtemällä liikkeelle. Kiimantarkkailutyössä niiden pitäisi pysyä rauhallisina paikallaan, Kaimio sanoo.
Hyvin pienen koiran voi olla vaikeaa liikkua navetassa.
Kun koiraa ryhdytään opettamaan kiimantarkkailuun, se pitää ensin saada käyttämään nenäänsä, Kaimio kertoo.
Opetuksessa käytetään niin sanottua nuuskutinta.
Laitteessa koira seisoo paikallaan. Sen edessä on viisi erihajuista purkkia, joita pystytään liikuttelemaan nopeasti.
Kun koira valitsee oikean purkin, se palkitaan naksuttimen äänimerkillä tai namilla, Kaimio kertoo. Väärä suoritus jätetään huomiotta.
”Ensin harjoitellaan naminhajulla. Seuraavaksi otetaan käyttöön koiralle merkityksetön haju, meidän kursseilla tavallinen tee”, Kaimio kertoo.
Teepusseja piilotellaan huoneeseen ja koira etsii ja ilmaisee ne.
Kun teepussien ilmaiseminen sujuu, koiralle voidaan opettaa mikä tahansa muu haju. Siinä vaiheessa kurssilla siirrytään kiimanäytteisiin.
Kiimanäytteiden täytyy olla oikealla tavalla ja oikeaan aikaan kerättyjä.
Näytteet otetaan siemennyshetkellä. On tärkeää, ettei niihin tule mukaan näytteenottajan hajua.
Näytteet merkitään hyvin ja pakastetaan.
Kun tiineystarkastus on tehty, näytteistä säästetään vain ne, jotka on otettu tiinehtymiseen johtavasta kiimasta.
Kaimion vetämät kurssit ovat olleet pituudeltaan kolme kertaa 2,5 päivää. Jaksojen välillä koirat harjoittelevat kotitiloillaan.
Kurssipäivän aikana kukin koira harjoittelee maksimissaan tunnin lyhyissä jaksoissa.
Kaikki koirat ovat olleet karjatilojen omia tai niiden työntekijöiden koiria.
Kiertävä kiimantarkkailukoira ei Kaimion mukaan ole toimiva idea. ”Koiran pitää käytännössä työskennellä tilalla joka päivä. Kiertävä koira olisi myös tautiriski.”
SATU LEHTONEN
Sonni on paras kiimanhaistaja.
Haju, jonka sonni tunnistaa
luonnostaan, on helppo opettaa
myös koiralle.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
