Onko teollisuuden ja kaupan pitkille sopimuskausille yhä tarvetta? – Ruokavaltuutettu Wikberg epäilee, etteivät ne sovi suurimpaan osaan nykytuotteista
Kaupan ja teollisuuden pitkät sopimukset ja huutokaupat eivät kaikilta osin vastaa nykypäivän logistiikkaa.
Lihateollisuuden ja kaupan väliset huutokaupat ovat ikuisuusaihe keskustelussa ruuan hintojen jakautumisessa ketjussa, ruokavaltuutettu Olli Wikberg sanoo. Kuva: Sanne KatainenViljelijät ovat vaatineet teollisuutta ja kauppaa avaamaan syksyksi sovittuja hintoja, jotta tilojen talouskurimusta voidaan helpottaa.
Ruokavaltuutettu Olli Wikberg ei pysty viranomaisena puuttumaan yritysten väliseen hinnoitteluun.
”Hintojen liityntä epäreiluihin kauppatapoihin on etäinen”, Wikberg sanoo.
Kysymys siitä, onko kaupan ja teollisuuden suhde huutokaupoissa reilujen kauppatapojen mukainen voi kuulua ruokavaltuutetun listalle.
”Sopimukset kuuluvat valtuutetulle. Voidaan miettiä, onko niissä sellaisia ehtoja, jotka ovat reilujen tapojen vastaisia.”
Wikberg ei ole asiaa tutkinut, eikä siitä ole tullut pyyntöjä. Itse aihe on tuttu ja siitä puhutaan usein.
”Tämä on ikuisuusteema ja nousee esille aika ajoin. Viimeksi eilen se nousi esille maakuntamatkalla.”
Kauppatapalautakunta otti kantaa aiheeseen vuonna 2018. Silloin ongelmaksi todettiin, että teollisuus ei pysty siirtämään sopimuskaudella nousseita tuottajan kustannuksia hintoihin.
Elintarviketeollisuuden hankintayhtiöiden ja tuottajien väliset hinnat sen sijaan voivat vaihtua jopa viikoittain.
Kaupan mukaan tuotevalikoima ja hinnoittelu ovat sidoksissa. Tuotevalikoiman muutokset aiheuttavat kustannuksia.
Lautakunta esitti, että avoimuutta ja tiedonjakoa pitää lisätä, jotta teollisuus tietää ajoissa, mitkä tuotteet pääsevät valikoimaan.
Wikberg miettii, että kaikilla tuotteilla huutokauppa ei vastaa enää nykypäivän logistiikkaa.
”Suuri osa tuotannosta on sellaista, joka ei välttämättä edellytä ilman erityisiä perusteluita sitä, että niistä pitäisi neuvotella niin paljon aikaisemmin. Kannattaisi tarkastella, ovatko ne perusteltuja nykyisessä toimintaympäristössä.”
Kun kauppa toimii digitaalisesti, ei tarvetta suunnitella kauppoja puolen vuoden jänteellä enää ole. Näin on esimerkiksi hyvin säilyvillä perustuotteilla. Sellaisia lihatuotteista on suuri osa.
Lihatuotteissa on kuitenkin niin paljon eroja, että yleislinjaa huutokaupan toimimisesta on vaikea vetää, Wikberg arvioi.
Synkät satonäkymät varjostavat tuottajien syksyä yhdessä jyrkästi nousevien kustannusten kuten lannoitteiden, rehujen ja energian kallistumisen takia.
Tutkija on kuitenkin varovainen arviomaan, miten tilojen ja tuotantosuuntien kannattavuus muuttuu. Riski on, että kannattavuus kärsii kustannusten noususta ja heikosta sadosta, mutta laskelmia siitä ei vielä ole, kertoo tutkija Jukka Tauriainen Lukelta.
Luke julkaisee tämän vuoden maatalouden tulosennusteen parin viikon päästä ja PTT syyskuun lopulla. ”Luken perjantaina julkaisemia satoennusteita on odotettu eikä kannattavuuslaskelmia ole vielä tehty”, Tauriainen kertoo.
Tauriaisen mukaan kustannusten nousut alkavat näkyä tiloja taloudessa enemmälti vasta vuoden lopulla ja talvella. Ne ehtivät vaikuttaa vain vähän tämän vuoden kannattavuuslukuihin. Ensi vuosi on eri asia.
Hän muistuttaa, että maatilat ovat joustavia ja suuri osa tiloista pyrkii ja pystyy sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Välitysvasikoita voidaan kasvattaa itse tai oman karkearehun käyttöä lisätä. Lannoitteet on saatettu ostaa jo viime vuonna.
Sopeutuminen myös selittää, miksi talousennusteet eivät aina osu kohdalleen.
Lue myös:
Sianlihan hinta jatkaa laskuaan Euroopassa, hinta tippunut 10 viikkoa putkeen
Ohrasato on heikoin sitten 1970-luvun – ostajat korottaneet tarjouksiaan
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
