Asiantuntijalta: Hitaasti muuttuva tuotanto kohtaa nopeasti muuttuvat markkinat

Viime vuosien kriisit, kustannusshokit ja markkinoiden epävakaus ovat nostaneet esiin kysymyksen siitä, kuinka hyvin suomalainen ruoantuotanto pystyy reagoimaan nopeasti muuttuviin markkinatilanteisiin. Samalla keskustelu huoltovarmuudesta, kannattavuudesta ja kotimaisen tuotannon jatkuvuudesta on voimistunut.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) tutkimuksessa tarkastelimme maataloustuottajien näkemyksiä markkinasignaaleista ja niiden vaikutuksista tuotantopäätöksiin. Tutkimuksen keskeinen havainto on selvä: tuottajat pitävät tuottajahinnan muutoksia kaikkein tärkeimpänä tuotantopäätöksiin vaikuttavana tekijänä. Tuottajat haluaisivat saada tulonsa ennen kaikkea tuotteidensa myynnistä.

Havainto oli varsin samansuuntainen eri vastaajaryhmissä.

Vaikka tuotantosuuntien ja tilojen välillä oli myös eroja, tuottajahinnan merkitys korostui lähes kaikissa ryhmissä. Erityisesti nuoremmat, kasvuhalukkaat ja päätoimiset tuottajat näyttivät reagoivan tuottajahinnan muutoksiin muita voimakkaammin. Sen sijaan maataloustuen muodolla (suora tai tuotantoon sidottu tuki) ei vastausten perusteella näyttäisi olevan merkitystä, eikä tuen määrä myöskään ole tuotantopäätöksen kannalta keskeistä.

Käytännössä markkinamuutoksiin reagointi on usein hidasta ja hankalaa. Eläintuotantoa ei voi nopeasti lisätä tai vähentää biologisten syklien, pitkien investointiaikojen ja korkeiden kiinteiden kustannusten vuoksi. Kasvinviljelyssä päätöksiä ohjaavat viljelykierto, konekanta ja pitkän aikavälin suunnittelu, mutta muutoksiin reagointi on nopeampaa kuin eläintuotannossa.

Avovastauksissa korostui lisäksi epävarmuus tulevasta. Moni vastaaja kuvasi tilannetta, jossa suuriin investointeihin tai tuotannon kasvattamiseen ei enää haluta sitoutua, vaikka markkinatilanne hetkellisesti paranisi. Sen sijaan heikentyvä kannattavuus voi nopeuttaa päätöstä tuotannon vähentämisestä tai lopettamisesta etenkin tilanteissa, joissa jatkajaa ei ole tiedossa tai tulevaisuuden näkymä koetaan epävarmaksi.

Myönteisten ja kielteisten muutosten erilainen vaikutus näkyi sekä avovastauksissa että valintatehtävissä. Tuottajahinnan lasku tai kustannusten nousu vaikutti tuotantoaikeisiin voimakkaammin kuin yhtä suuri tuottajahinnan nousu tai kustannusten lasku.

Kysymys ei siis ole siitä, etteivätkö tuottajat seuraisi markkinoita tai haluaisi reagoida niihin. Markkinoiden muutokset ovat useimmiten nopeampia kuin mahdollisuudet sopeuttaa tuotantoa. Jos tulevaisuuden näkymät ovat epävarmoja, ei suuria ja pitkäkestoisia investointeja olla valmiita tekemään.

Keskustelua markkinoiden toimivuudesta ei pidä nähdä vastakkainasetteluna markkinoiden ja maatalouden välillä. Tehokkaasti toimivien markkinoiden kannalta olennaista on, miten markkinasignaalit välittyvät tuotantoon asti ja kuinka ennakoitavina tuottajat ne kokevat.

Toimiva ruokajärjestelmä tarvitsee markkinoita, joilla tuottajat uskaltavat tehdä pitkäjänteisiä tuotantopäätöksiä. Kotimaisen tuotannon reagoivuus yhtäältä muuttuvaan kysyntään ja toisaalta tuotantokustannuksiin on koko ruokaketjun etu.