Eero Setälä traktorin ratissa äitinsä Varman kanssa. Äiti ja poika työskentelivät vuosikymmeniä yhdessä. Kuva: Eero Setälän kotialbumi
Poliisi sulki Eero Setälän myllyn – näin kriisit ovat koetelleet viljelijöitä sadan vuoden aikana
Sodat, talouden taantumat ja energiakriisit ovat ennenkin koetelleet ruokatuottajia. Mutta mistä löytyisi tie ulos uusimmasta maatilojen kurimuksesta?Laitila
Maanviljelijä Eero Setälä, 91, muistaa omakohtaisesti maatalouden kriisit lähes sadan vuoden ajalta. Kuva: Carolina HusuPoliisikonstaapeli ajoi Laitilan Haukan kylässä sijaitsevaan Airikkalan tilan pihaan ja lukitsi jauhomyllyn sinetillä.
Tapahtumasta on aikaa 79 vuotta, sillä kansanhuoltoviranomaiset toimivat Suomessa sota-aikana. Silti maanviljelijä Eero Setälä, 91, muistaa vieläkin, miten tiukkoja kansanhuoltoviranomaisen rangaistukset olivat.
Jos tila ei saanut säädettyjä luovutusvelvollisuuksiaan täytettyä jatkosodassa, myllyä ei saanut käyttää edes itselleen. Jokainen kynnelle kykenevä maatila joutui luovuttamaan osan sadostaan valtiolle, jotta suomalaiset saatiin pidettyä leivän syrjässä kiinni. Maassa vallitsi ankara ruokapula.
”Isäni oli rintamalla ja kertoi, että sodan loppuvaiheessa sotilaat söivät pelkkää lanttua”, tietokirjailija Juha Kuisma kertoo.
Airikkalan tilalla luovuttujen ruokakilojen määrä jäi vajaaksi, koska sato oli kesällä 1943 melko vaatimaton.
Kotitarvemylly oli säpissä muutaman viikon, kunnes perhe sai tarpeekseen.
”Valtioviranomainen ei tullut sinettiä koskaan purkamaan eikä asiasta ilmoittamaan, joten itse me sen rikoimme”, Eero Setälä sanoo naurahtaen.
Mylly sai pyöriä sittemmin ilman keskeytyksiä.
Maatalous on tällä hetkellä kriisissä, koska lannoitteiden, rehun, sähkön ja polttoöljyn hinta on noussut Ukrainan-sodan ja kansainvälisen energiapulan seurauksena. Samaan aikaan kauppa säätelee ruoan hintaa, joka ei ole noussut samaa tahtia kustannusten kanssa.
Useat tilat tekevät tappiota. Ne eivät välttämättä pysty ostamaan ensi vuoden tuotantopanoksiaan. Maataloudessa pelätään historiallista konkurssiaaltoa.
”Tuhannet tilat voivat joutua luopumaan pelloistaan tai laittamaan niitä vuokralle”, tietokirjailija Juha Kuisma arvioi.
Kuisma on perehtynyt maanviljelyn nykytilaan ja historiaan, sillä hän on kirjoittanut useita maaseutua käsitteleviä teoksia, muun muassa Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliito MTK:n tuottajaliittojen satavuotishistoriikkeja.
Tietokirjailija painottaa, että vireillä oleva hätätila ei ole ensimmäinen laatuaan. Itse asiassa maatalous on selvinnyt sadan vuoden aikana useista vastaavista katastrofeista.
Koko ikänsä maanviljelijänä toiminut yhdeksänkymppinen Eero Setälä muistaa kriisit omakohtaisesti – muutkin kuin perheensä myllyn sinetöinnin.
Eero Setälä kuvattuna pikkuvauvana 1930-luvun alussa. Kuva: Eero Setälän kotialbumiEero Setälä syntyi maatilan ainoaksi pojaksi vuonna 1931, kun kolmekymmentäluvun lama oli syvimmillään. Nousukausi oli juuri päättynyt pörssiromahdukseen, jonka seurauksena maataloustuotteiden hinnat laskivat.
Monet viljelijät olivat ottaneet reippaasti lainaa tai taanneet sukulaistensa tai naapureidensa lainoja. Jopa 15 000 maatilaa joutui kolmekymmentäluvulla pakkohuutokaupatuksi, kun takaukset eivät riittäneetkään.
”Pankit olivat kovaotteisia. Esimerkiksi metsää ei hyväksytty takuuna. Vasaran alle joutui niin isoa kuin pientä taloa”, tietokirjailija Juha Kuisma kertoo.
Eero Setälän isoisä oli ostanut 1600-luvulta asti toimineen maatalon Laitilan Haukan kylästä.
Setälän vanhemmat olivat juuri lunastaneet maatilastaan pois isän veljien osuuden – pankkilainalla, joka oli sidottu kultakantaan. Kun markka devalvoitiin, osoittautui ulkomaalainen valuuttalaina erittäin kalliiksi.
”Kaikesta säästettiin, että pystyttiin kiusallisia frangilainoja maksamaan”, Setälä sanoo.
Airikkalan tila pysyi taloudellisen tarkkuuden ansiosta pystyssä, kunnes lainan pystyi muuttamaan onneksi edullisempaan.
”Valtio tuli väliin ja otti kontolleen lainojen kurssitappion”, Eero Setälä sanoo.
Loppuvuosikymmen sujui noususuhdanteessa, sillä maatalouden kannattavuus nousi humisten.
”Muistan, että pystyimme aivan sodan aattona ostamaan traktorin ja henkilöauton”, Setälä sanoo.
Eero Setälä on säästänyt kuvia maataloustöistä eri vuosikymmenillä albumiinsa. Kuva: Carolina HusuTalvisota puhkesi vuonna 1939. Se nosti kaikkia kustannuksia, mutta valtio rajoitti elintarvikkeiden hintoja. Lisäksi valtio vei jokaiselta maatilalta osansa. Elettiin ankaran säännöstelyn aikaa.
”Jokaisessa kylässä oli viljelyspäällikkö, joka kirjasi kirjoihinsa aarin tarkkuudella, mitä perhe viljeli”, tietokirjailija Juha Kuisma selittää huoltoviranomaisten toimintaa.
Ylimääräisiä viljelypalstoja ei saanut pitää, eikä myöskään kirjaamattomia eläimiä, jotta viranomaiset saivat lunastettua kaikesta osuutensa. Mustaa pörssiä on Kuisma mukaan muistikuvissa liioiteltu. Elintarvikkeiden salaaminen oli hankalaa, sillä paikallinen viljelyspäällikkö kyllä näki omin silmin viljelyspalstojen leveydet.
Setälien 30 hehtaarin pellolla kasvoi vehnää, ruista, ohraa, kauraa, perunaa ja lanttua sekä rehuheinää. Sikurin juuria kaivettiin ylös pellosta kahvinkorvikkeeksi.
Navetassa asusti parisenkymmentä lypsylehmää ja neljä emakkoa sekä kanoja – joista jouduttiin luopumaan pariksi vuodeksi sota-aikana, koska valkuaisrehua ei ollut pula-aikana saatavilla.
Tila yritti parhaansa mukaan selvitä luovutusvelvollisuuksistaan, vaikka miehet ja yksi tilan kolmesta hevosesta olivat rintamalla, eikä polttoainetta saanut traktoriin. Työvoimapula oli ankara, mutta tilalle onnistuttiin sentään värväämään rippikouluikäisiä poikia ja yksi armeijaan kelpaamaton mies rengeiksi.
”Koska petrolia ei ollut, jouduimme suunnittelemaan sadonkorjuuta niin, että emme puineet suoraan pellolla, vaan viljaa korjattiin latoihin ja puitiin myöhemmin, kun petrolia taas sai”, Eero Setälä muistelee.
Einari-isän kuolema jätti äidin ja pojan selviämään kaksin. Kuva: Eero Setälän kotialbumiSodan jälkeen miehet palasivat rintamalta, mutta Setälän Einari-isä ei enää nähnyt rauhan aikaa. Hän kuoli hevosen potkaisuun vuonna 1942.
Vasta 11-vuotias Eero jäi Varma-äitinsä ja kasvatussisarensa Paulan kanssa tilalle kolmestaan ja joutui ottamaan nuoresta iästään huolimatta vastuuta peltotöistä jo käydessään yläkoulua.
Tila jatkoi perikuntana, josta Eero omisti nyt puolet. Sodan jälkeen tilan kannattavuus parani. Sadot kasvoivat 1950-luvulla typpilannoitteiden myötä, ja työt helpottuivat leikkuupuimurin ansiosta.
Eero Setälä avioitui Kerttu Setälän kanssa vuonna 1961. Pariskunta sai neljä tytärtä. Airikkalan tila selvisi 1960-luvun rakennemuutoksista, kun satojatuhansia pientiloja laitettiin ruoan ylituotannon takia pakettiin.
Jatkaneet tilat olivat yleensä niin isoja, että pystyivät investoimaan. Niin Haukan kylässäkin. Pienviljelyksen aika oli ohi.
”Me rakensimme uuden kanalan 1970-luvulla. Laitilahan on maankuulu kanaloistaan”, Eero Setälä kertoo.
Kanalassa on nyt tilaa 4500 kanalle. Kuva: Carolina HusuMutta seitsemänkymmentäluvulla seurasi uusi talouden yskäisy: energiakriisi. Vaikka öljyn hinta nousi 1,5-kertaiseksi, sähköä säännösteltiin ja kansaa patisteltiin säästämään, maanviljelijä Eero Setälä ei muistele aikaa pahalla.
”Ei se meidän tilalle mitään ongelmia tuottanut” hän sanoo suoraan.
Tietokirjailija Juha Kuisma selittää, että öljykriisi toi viljelijöille itsetuntobuustin ruoan ylituotantovuosien jälkeen. Maatalouden arvo tunnustettiin taas, koska kansainvälisen energiakriisin keskellä omavaraisuus korostui.
Myöskään 1990-luvun lama ei ollut Kuisman mukaan suurimmalle osalle viljelijöistä kovin paha katastrofi, koska he eivät olleet ottaneet tällä kertaa harkitsemattomia lainoja, kuten 1930-luvun lamassa.
Ylipäänsä maanviljelijöiden talous oli melko turvattua EU-aikaan asti. Siitä piti huolta laki.
”Maataloustulolaki antoi vahvan pohjan maatalouden kannattavuudelle EU:hun asti, koska kustannusnousu kompensoitiin tuotteiden hinnoissa viljelijöiden vaatimusten mukaisesti”, maanviljelijä Eero Setälä sanoo.
Valtio ja tuottajajärjestöt kävivät tuolloin määräajoin tuloneuvottelut, joissa sovittiin tulotasosta, joka turvasi viljelijöille kohtuullisen toimeentulon.
Airikkalan tila on siirtynyt Anna Setälälle (vas.). Isä Eero Setälä asuu nyt kivenheiton päässä vaimonsa Kertun kanssa. Kuva: Carolina HusuSuomi liittyi EU:hun vuonna 1995, mikä muutti kaiken, sillä aikaisempi hintasäätely tuli päätökseensä.
”Se romahdutti hinnat yhdessä yössä, mutta tukia tuli tilalle”, maanviljelijä Eero Setälä muistelee.
Eero Setälä täytti samana vuonna 64-vuotta. Oli sukupolvenvaihdoksen aika. Tila siirtyi ensimmäisenä EU-jäsenyysvuotena Anna-tyttären perheelle.
Nyt paikalla on 4500 kanan kanala, mutta muista eläimistä on luovuttu. Peltomäärä on kasvanut noin 50 hehtaariin.
Eero Setälä on ollut eläkkeellä jo lähes 30 vuotta, mutta seuraa edelleen maatalouspolitiikkaa.
”Maanviljelys on kaikkien elinkeinojen äiti ja sitä tarvitaan edelleen”, hän muistuttaa ja toivoo tilojen selviävän nykyisistä koettelemuksistaan.
Monille vanhoille viljelijöille on muistunut mieleen nykykriisissä 1930-luvun kalliit lainat. Kuvassa Setälän tilan lainan paperit. Kuva: Carolina HusuTietokirjailija Juha Kuisma pitää nykyistä maatalouden kriisiä pahimpana ainakin 30 vuoteen – siis koko EU-kautena.
Hän on huolestunut siitä, että maanviljelijöiden kustannukset nousevat mutta ruoan hinta junnaa kaupan ylikorostuneen neuvotteluaseman takia lähes paikallaan. Viljan hinnalla on aina ollut yhteys yhteiskuntarauhaan, hän muistuttaa.
”Ensimmäisessä maailmansodassa asetettiin raja viljan ja maitotuotteiden hinnalle samaan aikaan, kun kaikki muu kallistui. Se tyrehdytti elintarvikkeiden tulon markkinoille. Syntyi ruokamellakoita, joilla oli yhteys 1918 vuoden tapahtumiin”, Kuisma sanoo.
Ettei historia toistaisi itseään, voitaisiin toimia myös toisin.
”Suomessakin pitäisi ottaa käyttöön Ranskan systeemi, jossa tuottajayhteenliittymät saavat neuvotella oikeudenmukaisen hinnan suoraan kaupan kanssa”, tietokirjailija Juha Kuisma vinkkaa päättäjille tien ulos kriisistä.
Lue lisää:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
