”Nyt alkaa sikatiloja tippua” – tuottajahinta on noussut, mutta kustannukset karkaavat alta paljon nopeammin
”Kauppa kyllä nostaa hintoja, mutta korotukset eivät riitä, kun kustannukset karkaavat koko ajan edellä.”
”Monella sikatilalla on nyt todella vitsit vähissä”, Taru Antikainen toteaa. Kuva: Pasi Leino”Tiloja alkaa nyt putoilla. Kassat ovat yksinkertaisesti tyhjät monen vuoden kriisin jälkeen. Ei ole vaihtoehtoja.”
Näin sanoo MTK:n sikaverkoston puheenjohtaja Taru Antikainen.
Hän tuntee parhaiten oman lihatalonsa, HKScanin. ”Meillä useita isohkoja porsastuotantoyksikköjä on lopettamassa”, Antikainen kertoo.
Rehuohran hinta nousi viime viikolla jo 425 euroon. ”Se on niin tolkuton hinta, että vain sellaiset lihasiantuottajat ottavat porsaita, joilla on viljaa varastossa. Näillä hinnoilla sitä ei ole mitään järkeä ostaa”, Antikainen sanoo.
Kun lihasikalat jättävät kasvatuspaikkoja tyhjiksi, porsaille ei ole menekkiä. Antikainen arvioi, että kaikilla lihataloilla on jonkinasteinen porsasruuhka.
”HK:ssa asiaa pohdittiin jo varhain keväällä, kun näytti, ettei ruuhka purkaudu millään. Silloin todettiin, että jos porsaat eivät liiku, niitä on alettava lopettaa heti syntymän jälkeen. Sitten tilanne kuitenkin helpotti hetkellisesti.”
Normaalisti porsas siirtyy emakkosikalasta lihasikalaan 30-kiloisena. Ruuhka on aiheuttanut sen, että porsaita joudutaan pitämään muutamakin viikko yliaikaa, Antikainen kertoo. ”Ne saattavat lähteä vasta 45-kiloisina.”
Lisäpäivät tietävät rehukulujen kasvua.
Tilanne näyttää tosi huonolta, Antikainen sanoo.
”Tuottajilta tulee jatkuvasti kyselyjä, että eikö se kauppa nyt jo lopulta nosta hintaa. Nostaa se, mutta korotukset eivät riitä, kun kustannukset karkaavat koko ajan edellä.”
Ratkaisu on nyt täysin kaupan käsissä, Antikainen huokaa.
”He eivät tunnu tajuavan, ettei tuotantoa ajeta hetkessä ylös eikä alas. Siemennyksestä menee melkein neljä kuukautta ennen kuin porsas syntyy ja siitä vielä puoli vuotta ennen kuin se on kaupan tiskillä. Prosessi on kymmenen kuukauden mittainen.”
Emakoiden siemennysmäärät ovat viime vuoden loppupuolelta alkaen pudonneet 5–10 prosenttia, joten ala on omaehtoisesti pyrkinyt tasapainottamaan tilannetta, Antikainen kertoo. ”Mutta kuten sanottu, prosessi on pitkä.”
Moni toteaa, että saihan maatalous kriisipaketin. ”Mutta yhtään senttiä siitä ei ole vielä kenenkään tilillä.”
Valtion takaamat lainatkin ovat Antikaisen mukaan useimmille käyttökelvottomia.
”Ei ole mitään järkeä ottaa lainaa siihen, että saat ruokittua eläimiä, kun et saa edes kulujasi peittoon siinä vaiheessa, kun myyt ne.”
Tällä hetkellä parhaassa asemassa ovat vakaat ja vanhat tilat, joilla on paljon omaa viljantuotantoa, Antikainen sanoo. Uudet, paljon investoineet tilat, joilla ei ole viljavarastoja, ovat ”ihan helisemässä”.
Pankit ovat Antikaisen mukaan olleet myötämielisiä ja myöntäneet lainanlykkäyksiä. ”Mutta eivät ne voi loputtomiin odottaa, jos tuotanto ei kerta kaikkiaan ole kannattavaa.”
Antikainen tietää jo monta tuottajaa, jotka ovat lähteneet hakemaan muita tulonlähteitä tilan ulkopuolelta, vaikka työtä tilalla on aivan riittämiin.
Tuotannon lopettaminenkaan ei ole yksinkertaista. ”Suurimmalla osalla tuottajista on sopimus, jonka mukaan tuotannon lopettamisesta on ilmoitettava vuotta aikaisemmin.”
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
