Uusi-Seelanti tuottaa maitoa ja lihaa maailmaa varten
Lehmät laiduntavat Uudessa-Seelannissa ympäri vuoden. Usein laitumet syötetään laumalle lohko kerrallaan, noin 20 päivän välein. Terhi Torikka Kuva: Viestilehtien arkistoHAMILTON,
UUSI-SEELANTI (MT)
Uusi-Seelanti on monella tapaa poikkeuksellinen maa. Yksi poikkeuksista on maatalous.
”Maataloudella maksetaan täällä tiet, koulut ja paljon muuta”, kuvailee KPMG:n maatalouskaupan johtaja Ian Proudfoot.
Vahvasta maataloustuotannosta vain kymmenesosa kulutetaan Uudessa-Seelannissa.
Väestöltään hieman Suomea pienempi ja pinta-alaltaan noin Britannian kokoinen maa on maailman suurin maitotuotteiden ja lampaanlihan viejä.
Viennillä on Uudessa-Seelannissa pitkät perinteet. Maa puolustaa rohkeasti vapaata kauppaa, ja odottaa innolla vapaakauppasopimus TPP:n (Trans-Pacific Partnership) voimaan tuloa.
”Meillä ei ollut aikanaan vaihtoehtoja. Oli joko vienti tai maatalouden kuolema”, kauppaministeri Tim Groser kuvaili maataloustoimittajille alan kansainvälisessä kongressissa lokakuussa.
Hänen mielestään vain vapaa kauppa voi auttaa ruokkimaan maailman.
”Maailman väestö tarvitsee 70 prosenttia enemmän ruokaa. Se on helposti tuotettavissa. Kyse on vain siitä, missä tuotetaan.”
Groser vierastaa sitä, että maatalouden ajatellaan olevan monessa maassa irrallaan muusta elinkeinoelämästä ja sitä suojataan.
”Me täällä hyväksymme, että kiinalaiset investoivat maidontuotantoon Uudessa-Seelannissa, sillä uusiseelantilainen Fonterrakin omistaa kahdeksasosan Kiinan maidontuotannosta.”
Uudessa-Seelannissa ei makseta maataloudelle tukia, eivätkä ne myöskään saa paikallisilta juuri ymmärrystä.
”Kaupan pitää olla vapaata ja tuotannon vastata markkinoiden signaaleihin. Me täällä emme voi ruokkia koko maailmaa, mutta parhaissa olosuhteissa pitää tuottaa sitä, mikä niihin parhaiten sopii”, professori Jacqueline Rowath Waikaton yliopistosta toteaa.
Maa keskittyy omiin vahvuuksiin.
”Emme halua tuottaa 40 miljoonalle ihmiselle kaikkea ruokaa vaan 800 miljoonalle ihmiselle viisi prosenttia ruuasta”, jatkaa KPMG:n Proudfoot viitaten arvotuotteisiin, kuten punaiseen lihaan.
Hän uskoo, että maan menekkituotteiden kysyntä kasvaa tulevaisuudessa.
”Kun varallisuus kasvaa, syömistä jatketaan samalla tavalla, mutta siihen lisätään kiinnostavia, laadukkaita asioita”, Proudfoot kertoo. Tämä näkyy esimerkiksi kiinalaisten kulutuksessa.
Proudfoot korostaa jalostusasteen nostamisen merkitystä. ”En haluaisi nähdä enää yhtään uutta maitojauhetehdasta vaan tapoja viedä tuore maito kuluttajille.”
Maan tavoitteena on alkutuotantoministeri Nathan Guyn mukaan tuplata viennin arvo vuoteen 2025 mennessä.
”Onneksi epävarmuus ja markkinatilanteiden vaihtelu ei ole pysäyttänyt intoa investoida alaan pitkällä tähtäimellä.”
Maidon lisäksi kasvua odotetaan muun muassa viinin, kiivi-hedelmän, luomunaudan ja hunajan viennistä sekä teknologiasta ja kansainvälisistä investoinneista.
Vapaakauppasopimuksen voimaantuloa odottavat kaikki.
”Me toivomme TPP-sopimukselta lisää tasaisuutta hintoihin”, maidontuottaja Wynn Brown sanoo.
Alkutuotantoministeri näkee suurimpana riskinä tulevaisuudessa eläintaudit, joilta saarivaltio on onnistunut tehokkaasti välttymään.
Maa sijoittaa tänä vuonna yli 17 miljoonaa euroa lisää maahantulotarkastusten tiukentamiseen. Sillä saadaan lisää koiria, läpivalaisua ja henkilökuntaa.
Uudessa-Seelannissa ei ole vielä koskaan todettu esimerkiksi suu- ja sorkkatautia, hullun lehmän tautia tai sinikielitautia.
Terhi Torikka
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
