MMM pohtii kasvintuhoojienkorvausjärjestelmän muuttamista
Viiden vuoden aikana kasvinterveyskorvauksiin käytetty rahamäärä on kasvanut noin kolmanneksen. Samassa ajassa Suomesta on löydetty viisi uutta vaarallista kasvintuhoojaa, joiden hävittämisestä on maksettu korvauksia.
Korvauksiin on tälle vuodelle varattu rahaa 2 miljoonaa euroa. Ensi vuonna käytettävissä on ainoastaan 0,5 miljoonaa.
”Tästä syystä korvausten määräytymisperusteita on muutettava”, sanoo erityisasiantuntija Tuula Mäki-Valkama maa- ja metsätalousministeriöstä (MMM).
MMM:ssä on pohdittavana kolmea vaihtoehtoa. Joko järjestelmästä luovutaan, kustannuksia korvataan osittain tai korvataan vain tiettyjen kasvintuhoojien osalta. Tässä tapauksessa korvataan kasvintuhoojat, jotka voivat aiheuttaa suuria yhteiskunnallisia menetyksiä. Silloin korvauksia suunnataan ennaltaehkäisyyn ja riskinarviointia tukevaan toimintaan.
Mäki-Valkama muistuttaa, että korvausten vähentäminen tai muuttaminen ei muuta vaarallisten kasvintuhoojien hävittämiseksi tehtäviä toimenpiteitä. Niitä säätelee EU.
”On väärin ajatella, että jos ei makseta korvauksia, niin ei tarvitse hävittää.”
Mäki-Valkama kertoi valmisteilla olevasta korvausjärjestelmän muutoksesta viime torstaina perunatutkimuksen talvipäivillä Seinäjoella.
Kasvinterveyslain mukaan valtio korvaa kustannukset ja vahingot, joita viljelijälle aiheutuu Suomessa ennen esiintymättömän kasvintuhoojan hävittämisestä.
Kuluneiden kymmenen vuoden aikana valtio on maksanut kasvinterveyskorvauksia 1–2,5 miljoonaa euroa vuodessa. Korvauksia on maksettu 18 erilaisen vaarallisen kasvintuhoojan hävittämisestä.
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen vanhemman tutkijan Jaakko Heikkilän selvityksen mukaan nykyisen järjestelmän hyvä puoli on, että se turvaa tuottajien omaisuutta vaarallisen kasvintuhoojan esiintyessä. Lisäksi järjestelmä on auttanut viranomaisia koordinoimaan kasvintuhoojariskien hallintaa.
Tästä huolimatta Heikkilä pitää nykyistä järjestelmää tehottomana.
Vaikka tuhoojien torjuminen ennalta on usein kustannustehokkain keino, nykyjärjestelmä ei tätä korvaa eikä näin ollen kannusta ennakoimiseen.
Korvauksissa ei myöskään oteta huomioon tilojen välisiä eroja kasvintuhoojariskissä.
Heikkilän mukaan nykyinen järjestelmä voi tukea suuren riskin alueiden tuotantoa pienen riskin alueiden kustannuksella ja voi siten keskittää tuotantoa suuren riskin alueille.
Heikkilän mukaan on perusteltua, että yhteiskunta osallistuu jollain tavalla sellaisten kasvintuhoojien riskinhallintaan, joista voi aiheutua suuria yhteiskunnallisia menetyksiä.
Vähemmän haitallisten tuhoojien torjumisen kustannukset voisi jättää tuottajien maksettaviksi.
Osittain korvaaminen voisi käytännössä tarkoittaa sitä, että korvauksia maksettaisiin ainoastaan tietyille vaarallisille kasvintuhoojille.
Vaihtoehtona voisi olla korvausten puolittaminen, jolloin vastuu hävittämisestä jakautuisi valtion ja toiminnanharjoittajien välillä.
Jos korvaukset otettaisiin osaksi kansallista riskinarviotyötä, se auttaisi ehkäisemään kasvintuhoojien esiintymistä ja laajentumista Suomessa. Korvausten perusteena voisi olla tuotteiden laatujärjestelmä.
MAIJA ALA-SIURUA
Perunatutkimuksen talvipäivien esitykset verkossa www.petla.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
