Tutkija: Ravinteet kannattaa pitää ruokaketjussa
Kierrätysmaatalouden tavoitteena on pitää ravinteet ruokaketjussa. Samalla ketjusta karkaava ja ympäristöön ohjautuva ravinnevirta pienenee, tiivistää vanhempi tutkija Pentti Seuri Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta (MTT).
”Kun näin toimitaan, saadaan sekä ympäristö- että resurssihyötyä.”
Resurssihyöty tarkoittaa yksinkertaisesti säästöjä, jotka syntyvät silloin, kun selvitään yhä vähemmillä väkilannoitteilla.
”Esimerkiksi fosforin hinta nousee sitä mukaa, kun kannattavasti louhittavasta fosforista tulee pulaa maapallolla.”
Typpeä sen sijaan on ilmakehässä rajattomasti.
”Säästöt tulevat siitä, että pelloilla käytetään typensitojakasveja maan ravinnetilan parantamiseen.”
Seuri muistuttaa, että typen hintaa nostaa sen valmistukseen kuluva valtava energiamäärä. Valmistuksessa syntyy myös kasvihuonekaasuja.
Kierrätysmaatalous on panostaloudeltaan vakaa ja vähemmän altis heilahteluille, Seuri muistuttaa. Se toimii hintaheilahtelujen puskurina ja vähentää maataloustuotteilla keinottelua.
”Kierrätysmaatalouden avainsana on riippumattomuus. Siinä tullaan toimeen pitempään omillaan, jos tulee vaikeita aikoja.”
Seuri arvelee, että puolet suomalaisesta maataloudesta on ainakin osittain kierrätysmaatalouden piirissä.
Olennainen osa kierrätysravinteista kiertää kotieläinten lannassa ja leviää sitä kautta myös eläintuotannon ulkopuolisille kasvinviljelytiloille, jotka käyttävät lantaa pelloillaan.
”Mutta vielä on kotieläintiloja, joissa lannan ravinteet hävitetään vääriin paikkoihin. Se on surullista ja kestämätöntä. Hukkaan heitetty lanta on usein peräisin suurten yksiköiden kotieläintiloilta.”
80 prosentilla suomalaisista pelloista kasvatetaan rehua. Rehut toki syötetään kotieläimille, ja peltojen ravinteet päätyvät sitä kautta ihmisravinnoksi.
Lanta ja kierrätysmaatalous kulkevat käsi kädessä.
”Suurin osa karjatilojen ravinteista pysyy kierrossa. Osa ravinteista kulkeutuu tuotteissa ja elintarvikkeissa kuluttajille. Pitäisikin tehostaa ravinteiden kierrätystä myös yhdyskuntajätteiden osalta. Tässä vaiheessa on tärkeintä tehostaa lannan kierrätystä maatiloilla.
Yhdyskuntajätteiden ravinnevirrat ovat yhteiskuntapäättäjien käsissä, Seuri muistuttaa.
”Toistaiseksi ei tehostamiseen ole kunnollisia mekanismeja.”
Seuri korostaa, että kierrätysmahdollisuudet eivät katoa, vaikka suomalaiset vähentäisivät lihansyöntiään.
Ympäristötuet, joita on kolmasosa kaikista tukimuodoista, ohjaavat maataloustuottajien ratkaisuja. Seurin mielestä tukipolitiikassa olisi tehostamisen varaa.
”Ympäristötukien saajien pitäisi todellakin tehdä työtä ympäristön hyväksi. Nyt ympäristötukia jaetaan mahdollisimman laajalle joukolle löysillä kriteereillä, kun se voisi toimia myös niin, että tukia myönnettäisiin rajatulle joukolle tiukoin ehdoin”, Seuri arvostelee nykymenoa.
Kierrätysmaatalouden puolesta puhuva Seuri lisäisi väkilannoitteisiin kierrätysmaksun.
”Se toimisi kuin kierrätyspullojen pantit. Maksun saisi takaisin, kun tuottaja siirtyy lannan käyttäjäksi.
Sen sijaan ehdotuksissa väkilannoitteille asetettavista lisäveroista ei Seuri näe pelastusta.
”Se vain nostaisi lannoitteiden hintaa, mutta ei kompensoisi toisessa päässä.”
”Täytyy muistaa, että jos maatalous loppuu, ei olla saavutettu mitään parempaa. Ihmisten on kuitenkin syötävä. Jos ruokaa ei itse tuoteta, se ostetaan muualta.” HIA SJÖBLOM
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
