Lopen suurimmat tuet – elämiseen jäi15 000 euroa vuodessa yrittäjää kohti
Ari Seppälä laskee tilansa tuloja ja menoja viime vuodelta. Moni kuluerä tuntuu itsestäkin yllättävän suurelta. Anne Seppälä seuraa vieressä. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoLOPPI (MT)
Kohta noustaan taas puheenaiheeksi, loppilainen emolehmätuottaja Ari Seppälä totesi keskiviikkona.
Kun viime vuoden maataloustuet julkistettiin, Shellin baarissa ruoditaan taas, miten se Lopen suurin tuensaaja porskuttaakaan.
Harva ymmärtää, etteivät tukieurot tee pesää viljelijän taskuun. Ari ja Anne Seppälälle jäi viime vuonna kummallekin noin 15 000 euroa elämiseen.
53-vuotiailla Seppälöillä on 60 emolehmää ja viljelyssä 210 hehtaaria peltoa. Niistä valtaosa on vuokramaita.
Seppälät saivat viime vuonna 180 000 euroa maataloustukia. Kun lihan, eläinten ja viljan myyntitulot, koneurakoinnin tulot sekä pienen tallin karsinavuokrat ja vuokramökin tulot lasketaan mukaan, tilan liikevaihto nousi lähes 300 000 euroon.
Iso summa – ennen kuin aletaan miettiä kustannuksia.
Seppälät tekevät rehut omilta pelloilta, joten ostorehuista ei kerry suurta laskua.
Rehujen tuottamiseen tarvitaan kuitenkin peltoa – maanvuokriin hupenee 34 000 euroa vuodessa. Lannoitteet ja kalkki haukkaavat lähes 29 000 euroa. Lisäksi kuluu kylvösiementä, torjunta-aineita, traktorin polttoainetta, käärintämuovia...
Yksin vakuutusmaksuihin tilalla kuluu 16 000 euroa vuodessa.
Lainaa yrittäjällä on aina. ”Pankinjohtaja Hatakka ei ymmärrä, etten ole hirvimiehiä, ja lähettelee minulle eräpäiviä”, Ari veistelee. Lainojen lyhennyksiin ja korkoihin menee 70 000 euroa vuodessa.
Kun tuotoista on vähennetty kaikki maatalouden kustannukset, Seppälöille jäi viime vuonna noin 30 000 euroa. Siis 15 000 euroa yrittäjää kohti vuodessa. Sillä pitää elää.
Iso osa menee ruokakauppaan.
”Moni luulee, että viljelijät elävät omavaraistaloudessa”, Anne Seppälä sanoo. Se ei pidä paikkansa, sillä aika ei ikinä riittäisi kaiken viljelemiseen itse. Kaupan ruokalasku ei paljon poikkea tavallisen kuluttajan laskusta.
Seppälät eivät kuitenkaan valita. ”Tähän tulotasoon on niin tottunut, ettei muusta oikein osaa haaveilla”, Ari Seppälä sanoo.
Naapuritilan Liisa, 39, ja Pekka Salmela, 43, ovat maidontuottajia. Parsinavetassa on 28 lypsävää ja viljelyssä vajaat 60 hehtaaria peltoa.
Perheessä on kaksi lasta, 13- ja 16-vuotiaat.
Salmelat saivat viime vuonna 65 000 euroa tukia. Maidon myyntitulot olivat 110 000 euroa. Yhteensä siis 175 000 euroa.
Lainojen lyhennykset vievät tuloista heti päältä 30 000 euroa ja korot 8 000 euroa.
Ostorehuihin menee 23 000 euroa vuodessa.
Säilörehu tehdään yhdessä Seppälöiden kanssa. Karja syö vuodessa 600 paalia. Yhden hinnaksi tulee 20–25 euroa, kun mukaan lasketaan nurmen siemen, lannoitteet, traktorin polttoaine, muovi ja muut kulut.
Siemennyksiin, eläinlääkärimaksuihin, lääkkeisiin ja kuivikkeisiin kuluu 12 000 euroa vuodessa.
Navettakaluston kunnossapitoon hupeni viime vuonna 3 000 euroa. ”Siihen ei tarvita kuin lypsykoneen vuosihuolto ja pari osaa ruokintarobottiin”, Liisa kertoo.
”Ja menee sitten hakemaan millaista hydrauliletkua tahansa, alle satasella ei saa mitään”, Pekka jatkaa. ”Kaikki pikkutilpehööri maksaa.”
Pellonvuokriin tilalla kuluu 6 000 euroa ja myel-maksuihin 6 000 euroa.
Kun viime vuoden tuloista on vähennetty kulut, jäljelle jää Salmeloillakin noin 30 000 euroa, 15 000 euroa yrittäjää kohti vuodessa.
Miten monelle työtunnille se pitäisi jakaa? Siitä Salmeloilla ei ole käsitystä.
Liisa yritti viime toukokuussa, vuoden kiireisimpään aikaan, laskea miehensä työtunnit. Hän päätyi ainakin kolminkertaiseen lukemaan normaaliin kahdeksan tunnin työpäivään verrattuna.
Pekka käski lopettamaan laskemisen, koska tulos olisi alkanut vain harmittaa.
Sekä Seppälät että Salmelat elävät säästeliäästi. Yksi lomamatka vuodessa on pyritty tekemään, mutta Salmeloilta se jäi viime vuonna tekemättä. Maidon hinta laski, eikä matkaan enää ollut varaa.
Liisa Salmela kertoo Sampo-pojan joskus tokaisseen osuvasti: ”En taatusti rupea maanviljelijäksi. Te olette aina töissä, eikä teillä koskaan ole rahaa.”
SATU LEHTONEN
Pankinjohtaja
Hatakka ei ymmärrä, etten
ole hirvimiehiä, ja lähettelee minulle eräpäiviä.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
