Väitös Lietelannan käyttöä voidaan tehostaa
Karjanlannan sisältämä typpi voidaan sitoa veteen ja levittää nesteenä pellolle. Fosfori ja kali saadaan talteen erottelemalla kiintoaines lietteestä. Hajutkin häviävät, kun maaperäbakteerien annetaan muhia muutama päivä lietteessä.
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkija Anni Alitalo on kehittänyt väitöstutkimuksessaan ratkaisuja, joilla voidaan tehostaa lietelannan ravinteiden kierrätystä ja vähentää käyttöön liittyviä haju- ja hygieniaongelmia.
Kehitystyö perustuu professori Erkki Auran runsaan vuosikymmenen takaiseen keksintöön, jossa maabakteerit saatiin pilkkomaan lietelantaa. Alitalo on kehittänyt menetelmää eteenpäin yhdessä Auran kanssa.
Alitalon tutkimuksessa lietelannan käytettävyyttä parannettiin erottamalla pääravinteet, fosfori ja typpi.
Hän pystyi osoittamaan, että fosfori voidaan erottaa lietteestä kiintoaineen mukana.
Typen erottaminen on huomattavasti fosforia vaikeampaa, mutta sekin onnistuu, Alitalo toteaa. Auran kehittämän biologisen käsittelyn jälkeen typpi saatiin irti nesteestä ilmavirran avulla strippaukseksi kutsutulla menetelmällä.
Myös lietelannan hajut saatiin tehokkaasti kuriin ja lietelannan hygieeninen laatu parani. Suolistoperäisten bakteerien määrä väheni kymmenesosaan.
Alitalon tutkimus tehtiin laboratoriolaittein, jotka eivät sovellu sikaloihin tai navetoihin. Pohjalainen Pellonpaja kehittää maatiloille sopivia laitteita.
Tutkimukselle on tarvetta, sillä suurin osa lietelannan sisältämistä ravinteista hukataan maailmanlaajuisesti, Alitalo toteaa.
Karjanlanta sisältää puolitoistakertaisen määrän fosforia ja kolminkertaisen määrän kalia verrattuna teollisiin lannoitteisiin, mutta kasvien käyttöön ravinteista saadaan vain murto-osa. Typestäkin menetetään yli puolet. Alitalon väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopistossa.
VEIKKO NIITTYMAA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
