Viljelijät ovat kriisissä, kaupoissa on tyhjiä hyllyjä ja pörssisähkö kiukuttaa – onko koko länsimainen talousjärjestelmä saatu pilalle?
Tosielämä ei toimi aivan kuten talousteoriat.
Kaupassa tietyt tuotteet ovat välillä lopussa, kun kaupat eivät nosta hintoja kysyntää vastaavalle tasolle. Kuva: Sanne KatainenMarkkinatalous on yksi ihmiskunnan parhaita keksintöjä, mutta täydellinen ei ole sekään.
Parasta länsimaisessa markkinataloudessa on, että teoriassa siinä mikään ei koskaan lopu kesken. Vastaavasti ylituotanto saadaan nopeasti aisoihin. Näin teoriassa.
Teorian mukaan hinta vaihtuu, kun tuotanto- tai kulutusmäärissä tapahtuu muutoksia.
Jos tuote alkaa käydä vähiin, sen hinta nousee niin korkeaksi, että enää harva haluaa sitä ostaa. Siten kaupan hyllyssä on tuotetta koko ajan ainakin vähän tarjolla. Samalla hinnan noustessa tuotanto alkaa kasvaa.
Vastaavasti, jos tuotetta on liikaa, hinta laskee ja entistä harvempi haluaa sitä enää tuottaa. Alhainen hinta kuitenkin lisää kuluttajan ostohalua.
Tosielämä ei ole ihan tällaista.
Kaupassa tietyt tuotteet ovat välillä lopussa, kun kaupat eivät nosta hintoja kysyntää vastaavalle tasolle.
Viljasta sen sijaan on vuodesta toiseen ylituotantoa, kun heikosta kannattavuudesta huolimatta viljaa viljellään yli kotimaisen tarpeen.
Kauppa ei siis reagoi kysynnän tai tarjonnan muutoksiin, kuten markkinataloudessa kuuluisi. Kaikki viljelijät taas eivät ota markkinoiden hintasignaaleja tosissaan ja muuta omaa tuotantoaan hintoja vastaavaksi.
Saastuttava ja kriisiherkkä talousjärjestelmämme ei ole kestävällä pohjalla.
Pörssisähkössä hintavaihtelu on suurta. Se ottaa monia päähän ja osa sanoo järjestelmässä olevan vikaa hintojen ollessa korkeat.
Pörssisähkön hinnoittelu toimii kuitenkin juuri, miten sen markkinataloudessa kuuluu. Hinta vaihtelee kysynnän ja tarjonnan mukaan. Korkea hinta kannustaa vähentämään kulutusta, matala lisäämään.
Totta on, että sähkössä hintavaihtelun riski kasaantuu kuluttajalle. Ruokamarkkinoilla hintariski kasaantuu tuottajalle.
Iso ongelma markkinataloudessa on siihen kytkeytyvä jatkuvan talouskasvun tarve sekä riippuvuus fossiilisesta energiasta.
Saastuttava ja kriisiherkkä talousjärjestelmämme ei ole kestävällä pohjalla. Sen näyttää jo yhden salmen sulkemisen vaikutukset koko maailmalle.
Riskit ovat korkeat, kun kalliit tuotantopanokset laitetaan peltoon, mutta satomäärä ja usein sadon hinta eivät ole vielä kuukausiin tiedossa.
Maanviljely on melkoista uhkapeliä. Sää vaikuttaa joka vuosi paljon. Tänä vuonna iso merkitys on Lähi-idän tapahtumilla.
Maailmantilanne voi syksyllä olla ihan toinen kuin nyt ja tuotantopanosten sekä maataloustuotteiden hinnat voivat muuttua paljon suuntaan tai toiseen.
Riskit ovat korkeat, kun kalliit tuotantopanokset laitetaan peltoon, mutta satomäärä ja usein sadon hinta eivät ole vielä kuukausiin tiedossa.
Pahimmillaan pelataan kaikkia todennäköisyyksiä vastaan, jos tuottajahinnat ovat heikot, mutta silti kylvetään ja odotetaan ihmettä.
Viljelyn ei kuitenkaan tarvitse olla uhkapeliä; varautumiskeinoja on. Osalle sadosta voi tehdä hintakiinnityksiä. Monipuolinen viljelykierto ja ympäristötoimet jakavat riskejä.
Uudistavalla tai luomuviljelyllä voi vähentää tuotantopanosten käyttöä. Sääriskeihin voi varautua satovakuutuksella.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
