Noidanlukot viihtyvät metsälaitumella

Helena Okkonen hoitaa jalostusarvokkaita ayshire-hiehoja Sotkamon Parkualla. Hiehot puolestaan hoitavat arvokasta perinnebiotooppia. Kuva: Ville-Petteri Määttä

Sotkamo (MT)

Hiehojen kellot kilahtelevat, aurinko paahtaa rinteeseen ja perhoset kisailevat laitumen kukissa. Ajatus lähtee vaeltamaan Keski- Eurooppalaisiin vuoristomaisemiin, mutta tämä luonnonparatiisi löytyy Sotkamosta, Aholan tilalta.

”Hiehot ovat hellävaraisia maisemanhoitajia. Ne syövät sieltä täältä, lammas nappaa tasaisesti kaiken”, Helena Okkonen kertoo.

Helena ja Pertti Okkosen hiehot hoitavat hienoa perinnebiotooppia, joka on lajistoltaan poikkeuksellisen monipuolinen.

Aholan tila sijaitsee Vuokatinvaaraakin korkeamman Losonvaaran läheisyydessä, tilan pihapiiri on 315 metrin korkeudella merenpinnasta.

Okkoset ovat olleet mukana perinnebiotoopin hoidossa jo vuodesta 1995. Silloin EU tarjosi mahdollisuuden saada tukea vanhojen laidunten hoitamiseen.

”Tämä on ainoa EU:n tuoma positiivinen asia. Aikaisemmin nämä olivat vain metsälaitumia, nyt arvokkaita perinnebiotooppeja”, Pertti kuvailee.

Tilan historia on pitkä. Sitä on asuttu 1700- luvun alkupuolelta lähtien ja nykyinen isäntäpari on tiettävästi sen kahdestoista omistaja. Kaskitalouden merkit ovat maisemassa vielä nähtävissä.

”Perinnebiotoopille on olennaista, että maa on ollut pitkään samanlaisessa käytössä. Lajit tulevat ja saadaan säilymään hoidon avulla”, kertoo ProAgrian erityisasiantuntija Matti Partanen, joka on tehnyt Aholan luonnonhoitosuunnitelman.

Hiehojen laitumella on monenlaista syötävää: huopakeltainoita, jäkkiä, kalvaskallioisia, mariankämmeköitä, valkolehdokkia, rohtotädykkeitä ja kissankäpäliä.

”Lehmät pitävät monipuolisesta ruuasta. Tavalliselta laitumelta piennar syödään aina ensin”, Pertti Okkonen kehuu.

Erityisen harvinaisia laitumen kasveja ovat noidanlukot, joita löytyy viittä erilaista. Noidanlukot kuuluvat saniaisiin ja tarvitsevat elinympäristökseen juuri laitumia ja hakamaita.

”Noidanlukon nimitys tulee avaimen muotoisesta lehdykästä, jolla tarun mukaan kaikki lukot avautuvat”, Matti Partanen kertoo.

Laitumista ei ole ehditty tehdä perinpohjaista lajien inventointia mutta paikalla käynyt biologi löysi alueelta yli 200 lajia jo pintapuolisella katsauksella.

Helena Okkonen nauttii laitumen kasvien tutkimisesta.

”Joskus ohiajavasta autosta kysytään, että onko kaikki kunnossa, kun tutkin kasveja naama kiinni nurmessa.”

Harvinaisten kasvien löytämisestä riittää paljon iloa. ”Peltolaidun on ainoa puutarha, jonka tarvitsen. Ei kellään ole sellaista noidanlukkoaluetta kuin minulla!”