Torjunta-aineiden vesistö-rajat paljon lievempiä Ruotsissa
Torjunta-aineiden vesistörajoitukset ovat Suomessa poikkeuksellisen kireitä ja suojaetäisyydet vesirajaan ovat pitkiä. Ruotsissa ruiskuttamatta pitää jättää vähintään kuusi metriä vesirajasta. Saksassa etäisyydet ovat Ruotsin luokkaa ja Tanskassa raja on vedetty 10 metriin.
Suomessa vesistöjen varteen pitää jättää 25 metrin ruiskuttamaton kaista. Rajaus koskee viljoilla ja nurmilla käytettäviä kaikkia torjunta-aineita rikoista tauteja ja tuholaisia torjuviin.
Vesistörajoitus nousi esille maaliskuun alussa, kun tuli ilmi, että Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) oli lisännyt 25 metrin vesistörajoituksen myös mcpa-valmisteille. Muilla viljojen ja nurmien kasvinsuojeluaineilla se oli jo aiemmin.
Tukes tarkensi myöhemmin, että vesistörajauksissa noudatetaan pakkausten merkintöjä. 25 metrin ehto ei ehdi keväällä myytäviin mcpa-pakkauksiin.
Ruotsi noudattaa EU-mallia, jota myös saksalaiset käyttävät. Malli perustuu riskinarviointiin torjunta-aineiden kulkeutumisesta pellon ulkopuolelle. Se koostuu kahdesta osasta, pintavalunnasta ja tuulikulkeumasta.
Pohjavesialueille on tehoainekohtaiset rajoitukset.
Vesien varteen pitää jättää 6 metrin ruiskuttamaton kaista, jolla ehkäistään torjunta-aineiden kulkeutumista pintavalunnan mukana. Vesilähteiden ympärillä vaatimus on kaksinkertainen, kertoo johtava asiantuntija Peter Bergkvist Kemikalieinspektionenista.
Tuulikulkeumalle käytetään mallia, jossa etäisyysvaatimus pellon reunasta määritellään torjunta-aineen määrän, ilman lämpötilan, tuulen ja sen suunnan ja puomin korkeuden sekä suuttimien ja käytetyn paineen perusteella.
Tyypillisesti etäisyys on 1–15 metriä, Bergkvist sanoo.
Malli laskee minimietäisyyden sen perustella, että enintään yksi prosentti käytetyn torjunta-aineen suurimmasta sallitusta käyttömäärästä karkaa pellon ulkopuolelle, Bergkvist kertoo.
Herkille alueille kuten vesistöille ja asunnoille sekä kouluille on tiukemmat ehdot EU-direktiivin mukaisesti. Sama koskee ruiskutuksia luomupeltojen ja kukkivien kasvustojen lähellä.
Kasvihuoneiden läheisyydessä pitää olla erityisen tarkkana ja välttää ruiskuttamista, jos kasvihuone on tuulen alapuolella.
Etäisyyksien määrittämisestä on laadittu 32-sivuinen, helppokäyttöinen opas, joka löytyy myös netistä. Sen voi myös ladata älypuhelimeen ja kämmenmikroon.
Bergkvistin mukaan karkea nyrkkisääntö on, että malli sopii vähintään 90 prosentille käytetyistä torjunta-aineista.
Joitain poikkeuksia on.
Prolinelle lisättiin joulukuussa 2010 vaatimus vähintään 10 metrin suojavyöhykkeestä vesistöön viettävillä rinnepelloilla. Kestacillekin harkitaan lisäehtoja.
Tuulikulkeumaa voidaan ehkäistä tehokkaasti ilma-avusteisilla suuttimilla ja se vaikuttaa ratkaisevasti vaadittuihin suojaetäisyyksiin.
Suuttimet on vielä jaettu kolmeen ryhmään suutinmallin ja ruiskutuspaineen mukaan: 50, 75 ja 90 prosenttia tuulikulkeumaa vähentäviin.
Jos esimerkiksi mcpa:ta ruiskutetaan tavallisilla viuhkasuuttimilla 10 asteen lämpötilassa ja 1,5 metrin tuulessa tavallisilla viuhkasuuttimilla, vesistön varteen tulee jättää 20 metrin ruiskuttamaton kaista.
Ilma-avusteisilla suuttimilla suojaetäisyys kutistuisi kahteen metriin, mutta niin lähelle ei voi kuuden metrin minimirajan takia edes mennä. Myös muita tuulikulkeumaa vähentäviä keinoja voidaan käyttää. Bergkvist mainitsee esimerkkinä Hardin puhallinruiskun, Twinin.
Jos torjunta-aineen suurimman annoksen sijasta käytetään puolikasta, suojaetäisyys putoaa tyypillisesti vähintään samassa suhteessa, yleensä hieman enemmän.
Ruotsin ruiskutusneuvoja löytyy osoitteesta www.greppa.nu. Sivustolla on linkki ilmasuuttimien luokitteluun, joka perustuu saksalaisen Julius Kuhn Institutin mittauksiin.
VEIKKO NIITTYMAA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
