Maatilojen lapset ovat fiksuja ja mukana maailman menossa – tilan jatkajan kannattaa hankkia kokemusta omista ja muiden töistä
Erityisesti pienille tiloille, jotka eivät anna pääasiallista toimeentuloa, on vaikea löytää jatkajaa, ProAgrian asiantuntija sanoo.
Neljän serkun sarja Tatu Heiskanen (vas.), Jere Pulkka, Juho Pulkka ja Ville Pulkka opiskelevat maatalousalaa Savonia-ammattikorkeakoulussa Iisalmessa. Vieremäläiset maitotilalliset Tuomas ja Satu Pulkka siirtävät tulevaisuudessa vastuun lapion pojilleen Juholle ja Villelle. Kuva: Pentti VänskäOlavi Kuja-Lipasti on ProAgria Etelä-Pohjanmaan kokenut talousasiantuntija. Ilmajokelainen on auttanut lukuisia maatiloja sukupolvenvaihdoksen tekemisessä.
Hänen mukaansa erityisesti pienille tiloille, jotka eivät anna pääasiallista toimeentuloa, on nykyään vaikea löytää jatkajaa.
”Lapset ovat hankkineet koulutuksen toiselle alalla kuin maatalouteen ja asuvatkin muualla päin kuin kotiseudullaan. Se alkaa olla hyvin tavallinen tilanne.”
Kotieläintalous on sen verran sitovaa toimintaa, että jos tilalle ei saada päätoimista jatkajaa, eläimistä luovutaan. Myös maidonhankinnassa on siirrytty sopimustuotantoon, mikä hankaloittaa lypsykarjatilojen kehitysnäkymää, hän lisää.
Kuja-Lipasti on ilahtunut neljästä savolaisesta serkusta, jotka kaikki opiskelevat maidontuottajiksi. Hänkin tietää Etelä-Pohjanmaalta sukuja, joissa useampi nuori jatkaa alalla, vaikka tapaukset ovat jo harvinaisuuksia.
”Ne ovat aina ihailtavia tapauksia, kun nuorilla äärettömän vahva maahenki yhdistyy realistiseen yrittäjänäkemykseen.”
Nuoret viljelijät näkevät Kuja-Lipastin mukaan maatalouden yritystoimintana. Myös suhtautuminen Brysselin byrokratiaan on muuttunut, kun tilojen jatkajiksi on tullut EU-Suomessa syntyneitä ihmisiä.
”Nuoret menevät siinä maailmassa kuin kala vedessä. Heillä on oikea lähtökohta, sillä EU-jäsenyys on tosiasia. Vaikka byrokratia on raskasta ja rajoittavaa, siihen on vain sopeuduttava”, Kuja-Lipasti sanoo.
Hän kehuu maaseudun nuoria fiksuiksi. Heillä on netin ja median kautta ajantasainen kuva siitä, miten samanikäiset ihmiset elävät maailmassa.
Vanhempien ei pidä antaa lapsilleen liian ruusuista kuvaa maatalouden tulevaisuudesta, mutta elinkeinoa ei saa myöskään mustamaalata. Kuja-Lipasti kehottaa nuoria kokeilemaan muutakin työtä ennen kotitilalleen paluuta.
”Nuoren on saatava olla mukana pienestä pitäen tilan töissä. Päätös ryhtyä maatalousyrittäjäksi on tehtävä vakaasta harkinnasta.”
Maatalouden luopumistukijärjestelmä päättyi 2018 lopussa. Lakimuutos on Kuja-Lipastin mukaan siirtänyt viljelijöiden eläköitymisikää usealla vuodella ja samalla lykännyt sukupolvenvaihdoksen tekemisen ajankohtaa toimivilla maatiloilla.
Hänen mielestään vaiheittainen sukupolvenvaihdos on hyvä tapa saada nuori yrittäjä mukaan toimintaan ajoissa. Vaiheittaisia sukupolvenvaihdoksia eli maatalousyhtymiä tehdään lähinnä isoilla karjatiloilla.
Useimmiten yhtymän osakkaina ovat vanhemmat sekä rintaperillinen puolisoineen ennen lopullista sukupolvenvaihdosta.
Vaiheittaisten sukupolvenvaihdosten osuus kaikista maatilojen sukupolvenvaihdoksista on alle kymmenen prosentin luokkaa.
Vaikka viljelijöiden eläköityminen on luopumistuen loppumisen jälkeen lykkääntynyt, viime vuosina on yleistynyt myös vastakkainen ilmiö: sukupolvenvaihdos ennen luopujien eläkeikää.
”Näitä tehdään jopa enemmän kuin vaiheittaisia sukupolvenvaihdoksia. Vanhemmilla on silloin joku muu tulonlähde. He ovat esimerkiksi palkkatyössä muualla tai jäävät tilalle palkkasuhteeseen.”
Halukkuus tulla perheen ulkopuolelta maatalouden harjoittajaksi on vähentynyt viime vuosina kannattavuuden heikennyttyä.
Kuja-Lipastille tulee vuodessa yhdestä viiteen kyselyä tilakaupasta, ja hän pitää niitä hankalina tapauksina. Lähisukuun luovutettaessa maatilan kauppahinta on myyjälle verovapaa, kun taas ulkopuolelle myytäessä se on veronalainen.
”Tila myydään lähisukuun yleensä hyvin edullisesti lahjaluonteisella kaupalla, mutta vieraalle henkilölle hinnoittelu lähtee maatilan käyvästä arvosta.”
Erityisasiantuntija toivoo, että sukupolvenvaihdoshuojennukset säilyvät myös tulevaisuudessa.
Luopumistukijärjestelmän loppumisen myötä viljelijöillä ei ole enää varhaisen eläköitymisen mahdollisuutta, mitä Kuja-Lipasti pitää ongelmana. Varsinkin karjanhoito on raskasta työtä, ja harva pysyy terveenä varsinaiseen eläkeikään asti.
”Aika monilla viljelijöillä on tuki- ja liikuntaelinsairauksia, ja he voisivat luopua nykyistä aikaisemmin tuotannosta. Tällöin myös uusi sukupolvi saataisiin toimintaan riittävän ajoissa.”
Kun Olavi Kuja-Lipasti saapuu tilalle keskustelemaan sukupolvenvaihdoksesta ensimmäistä kertaa, näkymä on yleensä hahmottumaton sekä luopujalle että jatkajalle.
”Yleensä tilanne selkiytyy parin yön nukkumisen jälkeen.”
Ensimmäisessä palaverissa selvitetään tilan käypä arvo, hahmotellaan järkevää kauppahintaa ja mahdollisuuksia toiminnan jatkamiseen.
Jos kyseessä on päätoiminen tila, josta jatkajan on saatava elantonsa, Kuja-Lipasti laatii yritykselle toimintasuunnitelman. Siinä tutkitaan muun muassa maksuvalmius ja tilan kannattavuus.
Hän toivoo, että tiloilla mietittäisiin sukupolvenvaihdosta hyvissä ajoin, vaikka sen toteutuminen ei olisi lähivuosien asia. ”Jatkajan ja luopujan välisen suhteen pitää olla avoin ja luottamuksellinen.”
Suomessa pysytään Kuja-Lipastin mukaan jatkossakin perheviljelmissä, koska maatalous ei anna kovin hyvin tuottoja agribisnekselle.
”Viljelijällä on oltava aina maahenkeä ja sitoutumiskykyä, vaikka leipä ei olekaan leveä.”
Kuja-Lipastin mielestä nuorten voima jatkaa maataloutta lähtee halusta elää maaseudulla ja ottaa elantonsa maasta. Viljelijän kannattaa aloittaa tilanpito viimeistään kolmekymppisenä, kun on vielä nuoruuden intoa yrityksen kehittämiseen.
Asiantuntijasta on arvokasta, että luopujat ovat nuoren viljelijän apuna työssä ja henkisenä tukena.
”Jokaisen sukupolven on silti saatava tehdä omat virheensä.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
