Kulunut kesä oli erityisen rankka öljykasveille – viljoilla vähemmän tuholaisia mutta enemmän tauteja

Rapsikuoriaiset vioittivat öljykasveja pahoin. Kuva: Maija Partanen

Tuholaiset hyökkäsivät tänä vuonna öljykasvien kimppuun. ”Harvemmin on kahta pahaa tuholaisvuotta peräkkäin. Koska viime vuonna oli paljon tuholaisia, oletus oli, että tänä vuonna olisi vähemmän. Näin ei käynyt öljykasveilla”, Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Erja Huusela-Veistola kertoo.

Sekä kirppoja, rapsikuoriaisia että kaalikoita esiintyi runsain määrin.

”Kevätöljykasvit kylvettiin aikaisin, mutta kasvuunlähtö oli hidasta. Peittausaineen teho ei välttämättä riittänyt enää kirppojen esiintymishuipun aikaan. Siksi jouduttiin ruiskuttamaan. Rapsikuoriaisia esiintyi runsaasti ja poikkeuksellisen pitkään.”

Kaalikoita tuli kaukokulkeumana jo varhain toukokuussa ja sen jälkeen useaan otteeseen uudelleen. Aikainen saapuminen johti Huusela-Veistolan mukaan siihen, että kaalikoit ehtivät tuottaa useita sukupolvia.

Viljat pääsivät puolestaan helpommalla.

”Ennusteista tiedettiin jo ennalta, ettei tuomikirvoja ole paljon. Kaukokulkeumiakaan ei juuri tullut, joten kirvatilanne oli helppo.”

Tähkäsääskiä kuitenkin havaittiin etenkin lohkoilla, joissa on viljelty vehnää useana vuotena peräkkäin. Huusela-Veistola kuitenkin toteaa, että vaihteleva sää heikensi tähkäsääsken munintamahdollisuuksia.

Gammayökköset eivät yllättäneet viime vuoden tavoin, sillä niihin osattiin varautua hyvin.

”Gammayökkösiä tuli kaukokulkeumana mutta ei yhtä runsaasti kuin 2018. Heinäkuussa saatiin poikkeuslupia torjuntaan, ja tilanne on ollut hyvin hallinnassa.”

Hernekääriäisiä oli edellisvuosia enemmän ja vioitukset käsittelemättömissä kasvustoissa ovat tästä syystä todennäköisiä.

Hernekääriäisiä esiintyi edellisvuosia enemmän. Kuva: Erja Huusela-Veistola

Viljat kärsivät tänä kesänä etenkin härmästä ja ruosteesta eli ilmalevintäisistä sienitaudeista. Luken erikoistutkija Marja Jalli kertoo, että kuiva ja tuulinen sää suosi näitä taudinaiheuttajia. Niiden esiintyminen vaihteli kuitenkin lajikkeesta toiseen.

Myös kylvösiemenen välityksellä leviäviä tauteja oli yleisesti. Etenkin nokitauteja havaittiin runsaasti, mikä oli Marja Jallin mukaan hieman yllättävää.

”Nokitautien runsaus juontaa juurensa todennäköisesti vuoteen 2017, jolloin viileä ja kostea sää edisti taudinaiheuttajan itämistä kukinnoissa."

Lehtilaikkutaudeista vakavimpia vioituksia aiheutti ohran verkkolaikku. Erityisesti siemenlevintäinen verkkolaikku levisi tehokkaasti.

Myös kasvitaudeista johtumattomat vioitukset ovat olleet yleisiä.

”Erilaiset ’kärsimykset’ näkyivät pelloilla viljojen värimuutoksina. Ravinnepuutoksia oli paikoin runsaasti. Etenkin kaura kärsi mangaanin puutteesta kuivuuden vuoksi.”

Torajyvää ja punahometta on havaittu jonkin verran, mutta esiintymisten laajuus nähdään tarkemmin vasta myöhemmin.

Öljykasveilla esiintyi huomattavasti vähemmän tauteja kuin tuholaisia.

Pahkahomevioitusten laajuus nähdään vasta myöhemmin. Marja Jalli uskoo niiden olevan maltillisia, sillä ennen rypsin ja rapsin kukintaa ei juuri satanut.

Palkokasveilla tautitilanne on ollut melko rauhallinen. Ainoastaan suklaalaikusta on ollut vaivaa, joskin hyvin vaihtelevasti ja paikallisesti.

Ilmalevintäinen härmä vaivasi viljoja. Kuva: Marja Jalli

Rikkakasvit pysyivät tänä kesänä kurissa. ”Tasaisissa, aukottomissa kasvustoissa vilja kilpailee hyvin rikkoja vastaan”, kertoo Luken tutkija Heikki Jalli.

Lajeista korostuivat jauho­savikka ja saunakukka eli peltosaunio. Saunakukan runsaus johtuu hyvästä talvehtimisesta ja korostui kevytmuokatuilla lohkoilla.

”Saunakukka on aina ensimmäisen vuoden nurmien ongelma, mutta tänä vuonna sitä oli paljon viljapelloillakin.”

Myös syväjuurisia pelto-ohdakkeita näkyi pelloilla runsain mitoin. Vuonna 2018 hyvin menestyneet ohdakkeet jatkoivat kasvuaan tänä kesänä.

Hukkakaura iti poikkeuksellisen myöhään, eikä sitä aikaisella käsittelyllä välttämättä saatu torjuttua.