Kun Sirpa-sika kuoli lähes 11 vuoden iässä, Ollikkalan Olkipossun laumasta ei ole jäljellä enää ketään
Sikala oli eläinten hyvinvoinnin edelläkävijä, jonka kohtalon korona ja S-ryhmän päätös sinetöivät.
Ollikkalan sikalassa oli käytössä ryhmävapaaporsitus. Kuva: Markku Vuorikari, koonnut: Valtti Koivunen”Vanhin koskaan elänyt Olkipossu on poissa”, Ollikkalan Olkipossun Instagram-tilillä kerrotaan. Sirpa-emakon onnelliset eläkepäivät saivat päätöksen torstaina.
Sirpa oli suuri persoona, entinen Olkipossu-yrittäjä Veera Ollikkala muistelee.
”Hän ei ollut ollenkaan sellainen tyyppi, joka olisi ollut kiinnostunut rapsutuksista tai muista hellyydenosoituksista. Hän oli aika temperamenttinen vanha mamma jo meiltä lähtiessään”, Ollikkala kertoo.
Ollikkalassa emakot porsivat vapaasti viiden ryhmissä. Sirpa sopeutui joukkoon aina hyvin eikä konflikteja tullut.
”Ei hän mikään matriarkka ollut mutta ei altavastaajakaan. Hän tiesi asemansa vanhana emakkona. Nuoremmat emakot saivat väistyä.”
Kun Olkipossu joutui lopettamaan, Sirpa siirtyi Helsingin yliopiston Saaren klinikalle. Eläinlääketieteen opiskelijat saivat opetella sikojen käsittelyä sen kanssa.
Sieltä Sirpa pääsi eläkepäiville Jokirinteen tilalle. Saman lajin kaveria sillä ei siellä ollut.
”Uskon että Sirpan kanssa oli ihan tarpeeksi tekemistä”, Ollikkala kertoo. ”Jos iso emakko päättää, ettei se jonnekin mene, sitä ei liikutella. Se saattaa painaa 350 kiloa
Sirpan loppuvuosiin kuului herkkuja, ulkoilua ja mutakylpyjä.
Ryhmävapaaporsitus lumosi sekä isän että tyttären.
Vihtiläinen Ollikkalan Olkipossu oli sikojen hyvinvoinnin edelläkävijä, jota moni asiakas muistelee kaiholla. Sen tarina päättyi 2021.
Silloin koronatilanne romahdutti ensin ravintolamyynnin. Viimeinen naula arkkuun oli S-ryhmän päätös sanoa irti sopimus Ollikkalan tilan suurimman lihanostajan ja jalostajan kanssa. Uutta yhteistyökumppania ei siinä tilanteessa löytynyt, koska näkymät olivat korona-aikaan niin epävarmat.
Tilan kohtalo oli ollut vaakalaudalla jo aiemmin. Veeran isä Jari Ollikkala suunnitteli sikatilan lopettamista jo vuonna 2015. Ratkaisuksi löytyi uudenlainen tuotantotapa. Ryhmävapaaporsitus lumosi sekä isän että tyttären.
Ollikkalan tila oli myös etunenässä ottamassa käyttöön immunokastraation eli karjuporsaiden kastroinnin ilman kirurgisia toimenpiteitä.
”Kysyntää voisi taas olla, mutta tuotantoa on mahdotonta enää käynnistää.”
Veera Ollikkala myöntää olevansa edelleen haikealla mielellä, kun muistelee Olkipossu-aikaa. ”Se oli mukavaa työtä, monipuolista ja monin tavoin palkitsevaa.”
Entiset asiakkaat kaipaavat tilan tuotteita edelleen. ”Kyselyjä tulee varsinkin kesäisin, ja edelleen googlen tilastot kertovat, että meidän verkkosivuilla käydään.”
Kysyntää voisi taas olla, mutta tuotantoa on mahdotonta enää käynnistää, Ollikkala toteaa. ”Kaikki sikalakalusteet on poistettu ja tilat ovat vuokrakäytössä. Kyllä se on meidän osalta ohi.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
