Pieni maatila voi kannattaa siinä missä isokin – Myllymäen tilan 25 lehmää pääsevät kirmaamaan ulos ympäri vuoden

Lehmät tuntevat minut täysin, sanoo Kirsti Myllymäki-Saarikko. 

Isot tilat saavat julkisuutta. Suuret luvut, kookkaat karjat ja jätti-investoinnit kiehtovat.

Osittain suuruuden ekonomia pätee: isot tilat ovat keskimäärin pieniä kannattavampia. Mutta siinä ei ole koko totuus.

"Parhailla pienillä tiloilla kannattavuus on yhtä hyvä kuin neljä kertaa suuremmassa tilakokoluokassa keskimäärin", kertoo tutkimuspäällikkö Arto Latukka Luonnonvarakeskuksesta.

"Suurimmilla tiloilla kannattavuutta painavat juuri tehdyistä investoinneista aiheutuvat kustannukset. Tarkastelu kuitenkin osoittaa, että myös pienillä tiloilla voidaan päästä hyvään kannattavuuteen."

Yksilöllinen hoito on helpompaa näin - Kirsti Myllymäki-Saarikko

Kehittämisessä mietitään usein talouspuolta. Yksi seikka on kuitenkin talouttakin tärkeämpi.

"Tärkeintä on, että te voitte hyvin", korostaa Pro Agrian markkinointi- ja myyntijohtaja Tuomo Rissanen. "Unelmoikaa, mutta ymmärtäkää samalla omat realiteettinne. Kaikista ei ole 200 lehmän pitäjiksi."

Eivätkä kaikki sellaisiksi edes halua.

Kirsti Myllymäki-Saarikolla ja Erkki Saarikolla on Hattulassa 25 lypsävää. Maito on pysynyt 26 vuotta Suomen parhaassa laatuluokassa.

"Isot tilat ovat tosi paljon esillä. Se pikkuisen harmittaa siinä mielessä, että pikkutiloja on edelleen ja nämä ovat aika lailla varmoja tapauksia", Myllymäki-Saarikko aprikoi.

Varmalla hän tarkoittaa sitä, ettei ilman isoja velkasummia ole isoja riskejäkään.

Parsinavetan oljilla märehtii 100-tonnari Papu ja vieressä 80-tonnari, tyttärentytär Ulla. Keskipoikimakerta tilalla on 4,4, kun Suomessa keskiarvo on alle 2,5. Myllymäen tilan lehmät ulkoilevat päivittäin – talvellakin.

"Sinne juostaan pellolle vaikka olisi lumi maassa ja otetaan spurttikierroksia."

Laitumella lehmät ovat niin pitkään kuin mahdollista. Se vähentää rehukustannuksia, mainitsee erityisasiantuntija Mikko Rahtola Luonnonvarakeskuksesta. Karjakoon kasvaessa laidunnusta voi olla haastavampi toteuttaa.

Heikki ja Marika Haapsaaren 48-hehtaarisella kasvinviljelytilalla kannattavuutta tuovat erikoisviljely ja harkitut investoinnit. 

Maitotilan emäntä vietti lapsuutensa kaupungissa.

Kun Myllymäki-Saarikon isovanhemmat kuolivat, hänen isänsä osti tilan perikunnalta. 12-vuotiaalle helsinkiläistytölle se oli maailmanloppu. Ei enää Kallion yhteiskoulua vaan muutto Hattulaan, keskelle ei-mitään! Lehmätkin pelottivat.

Kuinka ollakaan, hän huomasi viihtyvänsä maaseudulla.

Isän kuoltua Myllymäki-Saarikko otti tilan haltuun miehensä kanssa. Uusi navetta rakennettiin lähes kokonaan omin voimin vuonna 1997.

Peltoa on nyt 32 hehtaaria vuokramaineen. Pieniä velkasummia täälläkin otetaan. Uusin investointi on tekeillä oleva hakelämpökeskus. Siinäkin oma työ on isossa roolissa.

Kyllä laajennuskin mielessä pyörii, Myllymäki-Saarikko myöntää. Lisämaita se kuitenkin vaatisi.

Sopiva määrä voisi olla 30–40 lehmää. Putkilypsystä olisi mukava siirtyä lypsyasemaan. Siinä menee kuitenkin raja – robottia ei Myllymäen tilalle kaivata.

"Yksilöllinen hoito on helpompaa näin. Lehmät tuntevat minut täysin ja minä tunnen niiden tavat ja tottumukset."

Yksi lisäsyy vältellä robottia on, että kalliitkin laitteet hajoavat. Navettaympäristö pistää teknologian lujille, Saarikko arvelee. Uudehkoa teknologiaa edustaa navetassa väkirehurobotti.

"Lehmät kun heittävät heinätukon kiskolle, robotti pysähtyy siihen."

Myllymäen tilalta on päätynyt eläimiä myös Asmo-ydinkarjaan. Hiehokasvatuksesta on hiljattain palannut karjaan pian poikiva Meeri. "Korkeajalkainen ja suoraselkäinen, oikein hyvännäköinen", kertoo Kirsti Myllymäki-Saarikko. Vieressä Erkki Saarikko. 

Ilmojen herran temppuilut ovat tänä kasvukautena aiheuttaneet päänvaivaa niin pienille kuin suurillekin tiloille.

Marika Haapsaaren 48-hehtaarinen tila Turussa on kooltaan lähellä suomalaisten tilojen keskikokoa.

Päätoimiseksi kasvinviljelytilaksi se on kuitenkin piskuinen.

Muutkin uravalinnat ovat käyneet syksyn aikana mielessä, mutta viljely vei voiton. "On mukavaa nähdä oman työnsä jälki."

Perunaa on alasta kuusi hehtaaria, siemenviljaa ja ruokahernettä reilut 30 hehtaaria. Viljelyvalinnat juurtuvat osin historiasta. "Isä on viljellyt siemenviljaa iät ja ajat", 39-vuotias Haapsaari mainitsee.

Haapsaari aikoo kasvattaa miehensä Heikin kanssa peltoalaa, mutta maltilla. Tilalla panostetaan suoraan pellolta myytäviin tuotteisiin, jotta varastointitiloihin ei tarvitsisi satsata.

"Järki täytyy pitää myös koneiden kanssa: niiden ei tarvitse olla uusia."

Osansa kannattavuuteen tuo Turun keskustan asiakasvolyymi. Haapsaari toimittaa perunat kauppoihin itse. Osa tilan tuotteista myydään suoramyyntinä ja Reko-renkaissa.

"Tänä vuonna olen käynyt paljon markkinoilla ja messuilla. Suoramyynnin kehittämisen eteen täytyy tehdä töitä."

Myllymäen tilan lehmät ulkoilevat ympäri vuoden. Se on vaikuttanut positiivisesti sorkkaterveyteen ja helpottanut kiimojen havainnointia. 

Erään tutkimuksen mukaan kannattavuuteen vaikuttaa tilusrakenne, kertoo Rahtola. Siihen ei sisälly pelkkä ajokustannus, vaan myös työn organisoinnin helppous.

"On vaikea tietää hyvää ilmaa töille isoilla tiloilla, jos paikalliset sadekuurot iskevät väliin."

Isommalla tilalla on toisaalta helpompaa käyttää monenlaisia viljelykasveja, mikä pienentää riskejä, Latukka mainitsee.

Etenkin tänä syksynä puimaan ehtiminen on ollut isoilla tiloilla haaste.

Haapsaari ja Saarikko ovat saaneet keleistä huolimatta kaiken puitua. Runsaista lisähehtaareista olisi voinut koitua riesaa.

"Ei haitannut yhtään, että peltoalaa on vähän. Vieteri oli kiristetty 30 hehtaarillakin", Haapsaari tokaisee.