”Tragedia ei katso aikaa eikä paikkaa” – isännän äkillinen sairastuminen muutti maitotilan arjen hetkessä

Minna Pajukoski (oik) sekä Stina ja Markus Pajukoski ovat yhdistäneet voimansa ja tietotaitonsa. ”Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu myös vastuun jakaminen”, Minna sanoo. Kuva: Anne Anttila

Sieviläisellä Minna ja Erkki Pajukosken lypsykarjatilalla on eletty erilaista arkea vuodesta 2018.

Tilalla oli edeltävät vuodet eletty kiivasta kehittämisen aikaa, rakennettu talo ja laajennettu myös navettaa.

”Tragedia ei katso aikaa eikä paikkaa. Tammikuussa juhlimme isännän viisikymppisiä ja kolme kuukautta myöhemmin hän sai vakavan sairauskohtauksen. Kaikki pysähtyi kuin seinään.”

Minna-emäntä joutui ottamaan vetovastuun kaikesta. Myös siitä, mihin hänellä oli vain seitinohut kosketuspinta.

”Erkin mukana meni valtava määrä tietotaitoa. Emäntänä jouduin hyppäämään myös isännän saappaisiin ja miettimään samalla mitä missäkin vaiheessa tehdään tai jätetään tekemättä. Onneksi ympärilläni oli tiivis turvaverkko. Lapset, lomittaja ja hyvät yhteistyökumppanit pitivät alusta lähtien huolen, että navettapolku pysyy avoimena ja arki jatkaa rullaamistaan.”

Suurena apuna selviytymisen tiellä on ollut myös vahva tahto.

”Erkki opetti minut emännäksi, vaikka nuorena maatalon tyttönä vannoin, että lehmiä en lypsä enkä maajussiin rakastu. Tässä sitä kuitenkin on vuodesta 1988 lähtien tilanpitoa harjoitettu ja karjamäärää kasvatettu.”

Vaikka Minna Pajukoski teinivuosina kiersi navettahommat kaukaa, nykyään hän ei voisi edes kuvitella elämää ilman lehmiä.

”Navetta on elämäni tärkeimpiä henkireikiä. Sinne on hyvä pudottaa mielen harmit ja antaa työn lievittää elämän tuskaa.”

Minna ja Erkki Pajukoski aloittivat yhteisen tilanpidon pienestä.

”Alussa oli 17 lehmää ja perinteinen parsinavetta. Erkki on kuitenkin aina ollut osaava ja edistyksellinen mies, joten varsin pian parsinavettaa laajennettiin ja karjamäärä nostettiin 38:aan.”

Vaikeista vuosista huolimatta tilan tuotosluvut ovat nousujohteisia. Seuraava tavoite on nostaa EKM-tuotos 14 000 kiloon. Kuva: Anne Anttila

Tällä määrällä jatkettiin vuoteen 2011, jolloin tilalle nousi uusi, yhden robotin pihatto. Viisi vuotta myöhemmin navettaa laajennettiin ja samalla otettiin käyttöön toinen robotti. Alkuvuodesta 2023 pihattoa jälleen päivitettiin ja asennettiin samalla uusi maitotankki sekä kolmas lypsyrobotti.

”Kehitystyö on tuottanut toivotun tuloksen, sillä vuonna 2014 pääsimme jo yhdellä robotilla 800 000 vuosituotokseen. Maitokilot eivät tule kuitenkaan ilmaiseksi, sillä onnistumisen edellytyksenä on hyvän eläinaineksen lisäksi myös äärimmilleen nostettu huolellisuus”, Minna Pajukoski kertoo.

Isännän vakava sairastuminen muutti Pajukosken perhearkea, mutta ei vaikuttanut kuitenkaan maidontuotantoon.

”Onneksi ympärillä oli tekeviä ja tietäviä käsipareja. Ensimmäiset kolme vuotta navettaa pyörittivät minun lisäkseni omat lapset sekä lomittaja. Jaksaminen oli kovilla, sillä omaishoitajuuden ohella vetovastuu oli minulla. Monien asioiden kohdalla jouduin kysymään neuvoa ja kääntymään asiantuntijoiden puoleen. Onnekseni en ole koskaan pelännyt pyytää apua.”

Vaikka huoli tulevaisuudesta on edelleen läsnä, sopeutuminen uuteen elämäntilanteeseen on Minna-emännän mukaan kuitenkin käynnistynyt.

”Elämän tulee jatkua, samoin maidontuotannon. Onneksi viime vuosiin mahtuu myös tärkeitä onnenkantamoisia. Olen tavattoman kiitollinen, kun poikamme Markus sekä hänen Stina-vaimonsa ovat mukana. Toistaiseksi vielä työntekijöinä, mutta tulevaisuudessa myös vastuunjakajina. Ajatuksissa on pyöritelty monenlaisia vaihtoehtoja, maatalousyhtymästä yhtiöittämiseen.”

Minna ja Erkki Pajukosken tila palkittiin jälleen kultaisella Lely-lehmällä, sillä vuosituotos saavutti huikeat 950 000 maitokiloa kahdella lypsyrobotilla. Kuva: Anne Anttila

Hammashoitajana työskennellyt Stina Pajukoski sekä puolisonsa tavoin agrologiksi opiskeleva Markus antavat vahvan työpanoksen 158 lehmän maitotilalle.

Markuksen vastuualueena ovat erityisesti kone- ja peltotyöt.

”Tämän kokoluokan tilalla on hallittava kuitenkin jokainen osa-alue. Isän sairastuminen jätti suuret saappaat täytettäviksi, joten tässä vaiheessa omien askelmerkkien luominen on vielä alkuvaiheessa.”

Torniossa varttuneella Stinalla ei sen sijaan ole isompaa sidosta maatalouteen, mutta puolisonsa rinnalla ja anoppinsa opissa hän sanoo löytäneen itsestään innokkaan karjaihmisen.

”Jalostus on minun juttuni, mutta anopin karjasilmää ei voita kuitenkaan mikään. Minnaa ei päästetä kiimantarkkailusta koskaan eläkkeelle”, Stina Pajukoski sanoo.

Vaikeista vuosista huolimatta Minna-emännän johtama Pajukosken tila on tuotetuissa maitokiloissa aivan omaa luokkaansa.

Loppuvuodesta 2023 tila palkittiin jo kolmatta kertaa kultaisella Lely-lehmällä.

Tällä kertaa Pajukoski saavutti 950 000 maitokilon vuosituotoksen tilansa kummallakin Lely Astronaut-lypsyrobotilla.