Ympäristö ohitti markkina-lähtöisyyden maatalouspolitiikassa
Suomen liittyessä EU:hun 20 vuotta sitten maatalouspolitiikka muuttui myös vanhoissa jäsenmaissa.
1995 käyttöön otettiin komissaari Ray MacSharryn mukaan nimetty reformi, jossa hintatuista lähdettiin siirtymään suoriin tukiin. Maataloustuotteiden hinnat laskivat lähemmäs maailmanmarkkinahintoja, interventiojärjestelmiä purettiin ja vientitukia vähennettiin.
Muutoksilla vastattiin maailman kauppajärjestö WTO:ssa tehtyihin sopimuksiin. Lisäksi maatalouden osuutta EU:n budjetissa haluttiin pienentää ja maatalouden kilpailukykyä parantaa.
MacSharryn linja jatkui Agenda 2000 -uudistuksessa. Hallinnollisia hintoja laskettiin ja alennusta kompensoitiin suorilla tuilla.
”Eläin- ja pinta-alaperusteiset tuet nousivat keskeiseen asemaan”, professori Jyrki Niemi Luonnonvarakeskuksesta kertoo.
Suomessa Agenda 2000 nähtiin neuvottelujen aikaan suurena uhkana. Niemi toteaa neuvottelijoiden onnistuneen lähtökohtiin nähden hyvin.
”Neuvotteluissa Suomen vaikeat olot tunnustettiin. Koko maa hyväksyttiin lfa-alueeseen. Suomalaisten neuvottelijoiden ansiosta myös ruotsalaiset saivat viljan kuivaustuen.”
Yhteiselle politiikalle asetetut tavoitteet toteutuivat. Ylituotanto väheni ja vientitukia tarvittiin siten vähemmän.
Yhtenä suurimmista uudistuksista Niemi pitää komissaari Franz Fischlerin reformia 2003, joka pantiin toimeen vuonna 2005.
Alkuperäisessä esityksessään EU:n komissio esitti erittäin radikaaleja muutoksia. Tuet ehdotettiin maksettavaksi tilakohtaisena könttänä täysin riippumatta, muuttuuko tuotanto tai tuotantosuunta viitevuodesta.
Lopputulos ei ollut niin voimakas ja jätti jäsenmaille valinnanvaraa toteuttaa uudistusta eri tavoin.
Suomessa kasvinviljelyn tuet irrotettiin tuotannosta, mutta kotieläintuotantoon jäi tuotantoon sidottuja tukia.
Uudistuksen päätavoite oli, että markkinat päättävät tukien sijaan mitä tuotetaan.
Uudistus korosti myös ympäristönsuojelua ja elintarviketurvallisuutta, joista muodostuivat niin sanotut täydentävät ehdot.
Samalla päätettiin, että maitokiintiöt poistuvat vuonna 2015.
Maatalouspolitiikan uudistuksen yhteydessä Suomi neuvotteli jälleen jatkoa 141-artiklalle. Oikeus kansallisten tukien maksamiseen Etelä-Suomessa jatkui, mutta laskevin rahamäärin.
Vuoden 2008 terveystarkastuksessa markkinasuuntautuneisuus jatkui. Tuotantoon sidottuja tukia vähennettiin entisestään. Suomi sai kuitenkin artiklan 68 avulla luvan maksaa hiukan aiempaa enemmän tuotantoon sidottuja tukia.
Niemi arvioi, että ilman artiklan 68 kautta maksettuja emolehmä- ja sonnipalkkioita naudanlihantuotanto olisi romahtanut.
”Vuonna 2008 näytti, että seuraavassa uudistuksessa tuotantoon sidotut tuet häviävät kokonaan. Toisin kuitenkin kävi, maailma muuttui”, Niemi sanoo.
Maataloustuotteiden hinnat ovat sahanneet 2008 alkaen historiallisen ylös ja taas hetkessä hyvin alas.
Tänä vuonna voimaan astuvaa politiikkaa sorvattaessa eivät enää edes politiikan liberalisointia eniten vaatineet Britannia, Ruotsi, Tanska ja Hollanti pitäneet kovaa ääntä markkinalähtöisyydestä.
Niemi ei näe viimeisimmässä uudistuksessa dramaattista muutosta politiikan suureen linjaan. ”Historiallisessa kehityksessä reformi on lievä.”
Maatalousbudjetti kuitenkin pienenee hiukan.
Reformin isoimmaksi uudistukseksi tuli viherryttäminen. Se huomioi muun yhteiskunnan maataloudelle asettamia odotuksia ympäristönhoidosta.
Lisäksi tukia tasattiin hiukan uusien ja vanhojen jäsenmaiden kesken.
”Uudistuksessa on vielä paljon teknisiä kohtia, joista edelleen väännetään kättä. Esimerkiksi tulkinta pysyvistä nurmista.”
Ympäristötukeen tehdyt muutokset voivat saada osan tiloista jäämään korvauksen ulkopuolelle.
Suomelle iso muutos uudistuksessa on 141-artiklan käytöstä luopuminen. Etelän nauta- ja puutarhatuet siirtyivät osaksi EU:n kokonaan maksamia tukia. Seuraavassa uudistuksessa ne ovat jälleen neuvottelupöydällä.
TUURE KIVIRANTA
Sarjassa tarkastellaan, miten
Suomi ja EU ovat muuttuneet
20 jäsenyysvuoden aikana.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
