Marjoniemen tilalla lypsää seitsemän satatonnaria – ”Yksilöllinen karjanhoito vaatii aina avoimet aistit ja välillä myös rohkeutta poiketa tutulta polulta”

Satatonnari Iiriksen elinikäistuotos on tällä hetkellä 115 000 maitokiloa. Poikimakertoja holsteinrouvalla on yhdeksän. Kuva: Anne Anttila

Maataloutta kurittava kustannuskriisi on heittänyt varjonsa myös haapajärviselle, kahden sukupolven luotsaamalle Marjoniemen maitotilalle.

"Kulut ovat jäätävät. Yksinomaan tuotantopanokset pistävät budjetin niin lujille, että tarpeellisia korjausinvestointejakin on jouduttu siirtämään. Eläinten hyvinvoinnista emme kuitenkaan tingi. Nyt on vain valjastettava käyttöön mahdollisimman edulliset, mutta samalla kuitenkin tehokkuutta lisäävät keinot. Tärkeimmät niistä ovat kilpailuttaminen sekä omien toimintatapojen kehittäminen”, Heli Marjoniemi kertoo.

Marjoniemen perheellä on vahva kokemuspohja maidontuotannosta.

Heli ja Jari ottivat isännän kotitilan nimiinsä vuonna 1991. Vetovastuu kuudentoista lehmän navettatöistä jäi alkuvaiheessa kuitenkin isännälle, sillä emäntä suoritti kasvatustieteiden maisterin tutkintoa.

Ajan myötä parsipaikkoja lisättiin ja lypsävien määrä nostettiin kolmeenkymmeneen. Vielä tuolloin Heli toimi luokanopettajana.

Isompi harppaus tilan kehittämissä sekä robottinavetan suunnittelussa alkoi, kun Aleksi-poika tuli mukaan yritykseen.

Vierailu Kanadassa antoi vauhtia tilan navettaprojektille.

Vuonna 2013 käyttöön otetun robottipihaton pohjaratkaisu on Helin mukaan parhaita Kanadasta tuotuja ideoita.

"Kuusiriviset ja reunoille sijoitetuilla ruokintapöydillä varustetut pihatot olivat Suomessa vielä harvinaisia, mutta meidän haaveisiimme se piirtyi täydellisesti. Lopputulos on valoisa, ilmava ja selkeä. Kymmenen vuoden kokemuksella voimme sanoa, että pihatossa lehmä pääsee toteuttamaan lajilleen tyypillistä käyttäytymistä. Rutiinit, kaverit ja runsas lepo ovat lehmälle tärkeitä ja kun nämä toteutuvat, niin hyvinvoinnin perusasiat ovat kunnossa.”

Karjan hyvinvointi ja sen kehittäminen ovat Marjoniemen tilan hopeanuora.

"Käytössämme on niin sanottu varhaisen puuttumisen malli. Jos näyttää, että korva lerpottaa tai eläin vähentää märehtimistä, reagoimme asiaan heti. Lehmä on nimittäin erittäin taitava näyttelemään tervettä”, Heli tietää kertoa.

Karjaystävällinen pihatto sekä hyvinvoinnin tarkka seuranta ovat tuoneet mukanaan onnistumisia.

"Terve ja hyvätuotoksinen karja on pitkän matkan tulos. Hyvinvointi lähtee vasikasta. Myöskään satatonnareita ei tehdä väkisin. Onnistumisen avaimet ovat hyvät olosuhteet, onnistunut ruokinta sekä karjaonni. Lisäksi on tärkeää, että lehmiä käy katsomassa ulkopuoliset silmät. Tilasokeus on asia, jota ei kannata vähätellä.”

Vähätellä ei kannata myöskään omaa jaksamista, joka on Helin mukaan suorassa yhteydessä eläinten hyvinvointiin.

"Maidontuotanto on nykypäivänä hyvin kiihkeärytminen oravanpyörä, sillä nykyisillä tuottajahinnoilla ja kulurakenteella yhtälö on mahdoton. Isommat investoinnit vaativat aina lisävelkaa sekä parsipaikkojen lisäämistä, mutta ei karjamäärää voi loputtomiinkaan kasvattaa.”

Heli haluaa muistuttaa, että kokoluokkaan katsomatta, jokaisella tilalla olisi apukäsien tarvetta.

"Töitä on, mutta ei euroja. Tämä on todella haasteellista ja vaikuttaa moneen asiaan. Suomalainen maidontuottaja on nimittäin yksi niistä ammattikunnista, jotka työllistävät sekä suoraan että välillisesti ison joukon ihmisiä.”

Marjoniemen kotialbumikuva, jossa on kaikki tilan kahdeksan yhtäaikaa lypsyssä ollutta satatonnaria. Maitotilan elämään kuuluu myös menetykset, ja tämän jutun teon aikaan satatonnareita oli enää seitsemän. Kunnioitettava määrä sekin. Kuva: Marjoniemen tila

Ajan hermolla pysyminen on Marjoniemen tilan isäntäväelle tärkeää.

"Välillä on hyvä tuulettaa ajatuksia ja vaihtaa kuulumisia kollegoiden kanssa. Olemme monessa mukana, muun muassa kuuden tilan Rakettiryhmässä, jossa ruoditaan muutaman kerran vuodessa asiantuntijan avustuksella tilakohtaiset ilot, surut ja talousluvut. Verkostoituminen on parasta vertaistukea ja uuden oppimista.”

Hyvänä esimerkkinä verkostoitumisen hedelmistä on vasikkamyslin käyttöönotto.

"Ryhdyimme ensimmäisten joukossa Suomessa tekemään vasikoille omaa apetta. Olkea, viljaa, rypsiä, rypsileikettä, kivennäisiä ja melassia sisältävä seos on hyvin säilyvä ja erittäin maistuva. Yksilöllinen karjanhoito vaatii aina avoimet aistit ja välillä myös rohkeutta poiketa tutulta polulta.”

Isossakin pihatossa karja hoidetaan yksilöllisesti. Helillä on tapana puhutella eläimiä nimillä ja töiden ohessa jopa laulella niille. Kuva: Anne Anttila