Jo pelkästään makaamalla Uuno ja Sauli saivat rehevää kasvustoa lakoon. Kuva: Tero Pajukallio
Lintuveden kunnostajat rypivät kurakoissa onnistuneesti – ”Käyttäytyivät rauhallisesti ja olivat erittäin ihmisystävällisiä”
Saulin, Uunon ja Urpon kesätyö Heinolan kaupungin palveluksessa sujui mallikkaasti. ”Työsopimustaan” noudattaen kolmikko rypi ja märehti hoitaen samalla pahasti rehevöitynyttä ja umpeenkasvanutta Isiäisen lintuvesistöä.
Kuluu se kesä näinkin, tuntui Urpo-vesipuhveli tuumivan viime elokuussa. Kuva: Tero PajukallioSauli, Uuno ja Urpo onnistuivat nykytermein ilmaistuna kustannustehokkaasti siinä, missä konetyö on vaikeaa ja kallista. Nämä kolme vesipuhvelia hoitivat viime kesänä Heinolassa sijaitsevaa Isiäisen lintuvesistöä.
”Laidunnuksella saatiin aikaan erinomaisia tuloksia huolimatta laidunkauden lyhyydestä. Eläimet söivät kasvillisuutta tehokkaasti. Vaikka järviruo´on syöminen jäi vähäiseksi, eläimet talloivat sitä alleen edesauttaen rantaluhdan avautumista. Vesipuhvelit käyttäytyivät koko laidunkauden rauhallisesti ja olivat erittäin ihmisystävällisiä.”
Näin toteaa Jenni Mattila opinnäytetyössään Vesipuhveli lintuveden hoitotyössä Suomessa, case Isiäinen. Työ on laadittu Jyväskylän ammattikorkeakoulussa ja sen toimeksiantaja oli Heinolan kaupunki.
Vesipuhveleiden luontainen tarve rypeä mudassa auttaa avaamaan rantaruovikkoa lintujen käyttöön.
Vesipuhvelit valikoituivat Isiäisen laiduntajiksi monesta syystä, Mattila luettelee. Ensinnäkin niillä on leviävät sorkat, joiden ansiosta ne pystyvät liikkumaan mudassa sekä muulla upottavalla alustalla. Tämän vuoksi ne ovat erittäin hyviä laiduntamaan Isiäisen kaltaisia soisia alueita.
Tavallisesta naudasta poiketen vesipuhveli pystyy tehokkaan pötsimikrobistonsa ansiosta hyödyntämään ravinnokseen ravintoarvoiltaan heikkoa karkearehua, kuten järviruokoa. Ne pystyvät myös syömään vedenalaista kasvustoa sulkemalla sieraimensa syödessään veden alta. Vesipuhveleiden luontainen tarve rypeä mudassa auttaa avaamaan rantaruovikkoa lintujen käyttöön.
Myös sarvista oli puhveleiden kesäpestissä hyötyä. Kun ne hankasivat sarviaan puihin, niistä irtosi kuorta. Kuoren rikkoutuessa puu vaurioituu ja alkaa lahota. Tämä puolestaan edesauttaa kolopesijöiden ja hyönteisten pärjäämistä, Mattila kirjoittaa opinnäytetyössään.
Vesipuhveli tuottaa suuria lantakekoja, jotka ovat otollisia kasvualustoja erilaisille sienille sekä hyönteisille. Hyönteisten lisääntyminen tietää alueen linnuille hyvää.
Yksi kielteinen asia Saulin, Uunon ja Urpon kesätyöstä löytyi. Poikkeuksellisen kiinnostavat eläimet saivat ohikulkijat liikkeelle. Mattilan mukaan yksityisten omistamia maa-alueita ei täysin kunnioitettu, vaikka kyltein kerrottiin, mistä saa kulkea ja mistä ei. Vesipuhveleita mentiin katsomaan siitä, mistä lähimmäksi päästiin.
Saulin, Uunon ja Urpon kotitila Puulaan Puhveli sijaitsee Kangasniemellä.
Mattila, Jenni: Vesipuhveli lintuveden hoitotyössä Suomessa, case Isiäinen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
