kommentti Perinteen kahdet kasvot
Färsaarten lampaat elävät hyvin luonnollisesti. Ne kulkevat vapaina vuorilla ja niitä käsitellään vähän, tehotuotannosta ei tosiaan voi puhua.
Vihreällä rinteellä laiduntavissa villakerissä silmä lepää.
Toisaalta villakerien vieressä maan ravinteikas pintakerros valuu pysäyttämättömästi kohti Atlanttia. Ruoho on nyhdetty lyhyeksi, ja ympäri vuoden käytössä oleva laidun köyhtyy köyhtymistään. Samalla tautipaine ja tarve rokotuksiin kasvaa.
Pitkään lähes muuttumattomana säilyneellä tuotannolla on hintansa, mutta harva lampuri on toistaiseksi valmis sitä myöntämään.
Se on sääli. Kovasti toivoisin, että ainutlaatuisen pienoisyhteiskunnan vihreät rinteet saisivat hivellä niin matkailijoiden kuin paikallistenkin silmää myös tulevaisuudessa.
Ne vuorten rinteet, raikas meri-ilma, jylhät rantakalliot, iloisen värikkäät talot ja ihanan ystävälliset ihmiset. Niillä Färsaaret viehättää tulijan hetkessä.
Perinteisyyden synkistä puolista huolimatta National Geographic saattoi olla oikeassa valitessaan Färsaaret taannoin houkuttelevimmaksi matkailukohteeksi.
Herttainen, syvästi perinteitä vaaliva ja luonnon kanssa rinnan elävä saariryhmä on vierailun arvoinen.
Paikallinen matkailumainos lupaa, että Färsaarilla voi ottaa askelen ajassa taaksepäin. Se on totta.
TERHI TORIKKA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
