Vuosi vaihtuu, mutta muuttuuko ruoantuottajan elämässä mikään?
PTT:n tutkimusjohtaja kääntää katseet vuoden lopuksi tulevaan cap-ohjelmaan, seuraavaan hallitusohjelmaan sekä uuden ruokastrategian toimeenpanosuunnitelmaan.
Maatalouden pitkään jatkunut keskimääräisesti heikko kannattavuuskehitys on ollut toistuvasti esillä päättyvänä vuonna. Kuva: Sanne Katainen1.1.202610:18
Kulunut vuosi on jälleen osoittanut, kuinka monimutkaiseen ja kansainväliseen pelikenttään Suomen maatalous ja koko ruokasektori ovat kytkeytyneet.
Sää- ja ilmastoriskit, kustannuspaineet, sääntelyn kiristyminen, kansainvälisen kaupan jännitteisyys tulleineen ja edelleen jatkuva geopoliittinen epävarmuus ovat jättäneet varjonsa maataloussektorinkin toimintaympäristöön, eivätkä ne oikein tunnu väistyvän alkavan vuoden näkymiä pohdittaessa.
Maatalouden pitkään jatkunut keskimääräisesti heikko kannattavuuskehitys on ollut toistuvasti esillä päättyvänäkin vuonna. Tuotantosuunnittain kehitys on ollut kaksijakoista.
Kotieläintuotannon markkinatuotot ovat kasvaneet etenkin maidon- ja naudanlihantuotannossa. Viljantuotannossa markkinatuotot ovat laskeneet kohtuullisen hyvästä kotimaan viljasadosta huolimatta, kun viljan hinnat ovat laskeneet. Tyytymättömyys kasvintuotannon pidemmän aikavälin kannattavuusnäkymään kärjistyikin viljelijöiden kriisikokoukseen lokakuussa Somerolla.
Naudanlihan tarjontahaasteet näkyivät ajoittain tyhjinä jauhelihahyllyinä ruokakaupoissa. Markkinat reagoivat viiveellä, mutta reippaat korotukset niin tuottaja- kuin kuluttajahinnoissa ovat tasapainottaneet kysyntä- ja tarjontatilannetta syksyn aikana.
Tulevaa vuotta ajatellen kotimaisen elintarviketeollisuuden investointinäkymissä on nähtävissä merkkejä piristymisestä, mikä luo positiivista signaalia myös alkutuotantoon. Suomen talouden ja kotitalouksien ostovoiman kehitys raamittavat kuitenkin koko ruokasektorinkin kehittymistä, samoin kuin elintarvikeviennin kasvu.
Markkinalähtöisyyden merkitys kasvaa vääjäämättä maataloudessa ja tämä korostaa markkinoiden muutoksiin reagoimisen ja riskienhallinnan tärkeyttä maatilayritysten johtamisessa ja pitkän aikavälin kannattavuuskehityksessä.
Tuottajien kaupallisen yhteistyön vahvistaminen on nostettu esiin keinona neuvotteluaseman vahvistamiseksi. Jää nähtäväksi, tuoko ensi vuosi uusia avauksia tämän osalta. Tai syntyykö ruokaketjun toimijoilta uusia avauksia reilumman sopimus- ja hinnoittelukulttuurin edistämiseksi?
EU:n monivuotisen rahoituskehyksen osalta on vielä monia kysymysmerkkejä auki vuonna 2028 alkavalle kaudelle. Kahden pilarin ja tavoitteiden sovittaminen yhteen ja ylipäätään maatalouden osuus budjetista aiheuttaa eittämättä mittavia keskusteluja jäsenmaissa, kun kokonaisuus seuraavan rahoituskauden osalta tarkentuu.
Maatalouteen liittyvät kysymykset koettelevat myös EU:n yhtenäisyyttä päätöksissä. EU:n ja Mercosur-maiden välinen sopimus vapaakauppa-alueesta näyttää lykkääntyvän, kun EU:n jäsenmaiden mandaattia allekirjoitukselle ei joulukuun lopulla saatu.
Maatalous ja ruoantuotanto on koko yhteiskuntaamme koskettava kysymys, mikä varmasti näkyy alkavana vuonna, kun katseet kääntyvät vähitellen kohti kevään 2027 eduskuntavaaleja ja eri toimijat ryhtyvät julkaisemaan politiikkasuosituksia ja syötteitä tulevaa hallitusohjelmaa varten. Myös vastikään julkaistun kansallisen ruokastrategian toimeenpanosuunnitelma on tulossa loppukevään aikana.
Toivottavasti luvassa on mahdollisimman paljon konkretiaa ja sitoutumista ylivaalikautiseen maatalouden toimintaedellytysten kehittämiseen.
Toiveikasta uutta vuotta!
Kirjoittaja on PTT:n tutkimusjohtaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
