Innostus ja usko kotimaiseen lihaan kasvattivat kasvitilasta karjatilan

Sauli Joensuu on vakuuttunut, että suomalaisen naudanlihan vahvuuksille riittää vielä kysyntää. "Nurmisäilörehuun perustuva ruokinta tekee lihasta maukasta, eikä eläimiä lääkitä varmuuden vuoksi tai käytetä kasvatuksessa hormoneja”, hän mainitsee esimerkkeinä. Kuva: Pekka Fali

Raahelaiset Sauli Joensuu ja Anita Lepistö ovat investoineet kotieläintuotantoon vahvasti viime vuosina.

”Halusimme tilasta molemmille työpaikan.”

Sukupolvenvaihdos tehtiin viljatilalle 2006. Kotieläintilaksi maatila muuttui 2010, kun hankittiin emolehmiä.

Ensin käytössä oli vuokranavetta, oma pihatto valmistui vuosien 2011–2012 vaihteessa. Emolehmiä on noin 90.

Seuraavaksi tila rakensi sadan uuhen lampolan vuonna 2013.

Viimeisin investointi on viime vuonna valmistunut 260-paikkainen nautojen loppukasvattamo. Siellä kasvavat teuraiksi kaikki oman karjan vasikat sekä joukko noin puolivuotiaana saapuvia ostovasikoita.

Ratkaisu tuntuu hyvältä. ”Nyt näemme loppuun asti, millaisiin painoihin meidän eläimillä päästään”, Joensuu sanoo.

Siirtyminen kotieläintuotantoon lähti liikkeelle kiinnostuksesta ja uskosta suomalaisen lihantuotannon vahvuuksiin.

”Meillä on paljon kilpailuvaltteja. Nurmisäilörehuun perustuva ruokinta tekee lihasta maukasta, eikä eläimiä lääkitä varmuuden vuoksi tai käytetä kasvatuksessa hormoneja”, Joen­suu perustelee.

Häntä harmittaa, että suomalaiset kaupat eivät ole koti­maisen lihan vahvuuksia ymmärtäneet tai ainakaan halunneet hyödyntää.

”Muualta tuodaan lihaa, joka on tuotettu ihan eri vaatimuksilla. Meillä tautitilannekin on hyvä, ja eläimet saavat kasvaa aika väljästi”, Joensuu lisää.

Hän uskoo, että kysyntää riittää tulevaisuudessakin, sillä kuluttajat arvostavat myös jäljitettävyyttä, kuten alkuperätilan merkitsemistä lihapakettiin. ”Se on hyvä suunta.”