Eläintenkouluttajan salainen ase on ruoka – ”Tähtioppilaaksi nousee usein navetan suurin herkkusuu”

Hyvä ruokahalu helpottaa lehmän koulutusta. ”Kun uudet asiat palkitaan herkuilla, navetan varttuneemmatkin rouvat ottavat osaa opiskeluun” Kuva: Anne Anttila

Iisalmelaiset Sini Ryymin-Murtorinne sekä Pekka Murtorinne ovat asettaneet reilun seitsemänkymmenen lypsävän tilalleen selkeän toimintalinjan.

"Mitään ei tehdä väkisin eikä puolivaloilla. Päätimme heti alussa, että tilaa kehitetään kiinnostuksen ja voimavarojen mukaan. Työn täytyy olla tuottavaa, mutta samalla myös mieluisaa”, Sini muotoilee hymyillen.

Agrologeiksi (AMK) kouluttautuneet Sini ja Pekka ottivat emännän kotitilan nimiinsä vuonna 2014. Lähtökohdat olivat hedelmälliset. Parsinavetassa oli 26 lehmää ja peltohehtaareita 41.

Viisi vuotta myöhemmin Jänisviidan tilaan yhdistettiin kasvinviljelyyn erikoistunut Pekan kotitila.

"Yhtälö toimii, vaikka kauimmaiset pellot sijaitsevatkin nyt 45 kilometrin päässä. Välimatkasta huolimatta tilojen yhdistäminen kannatti. Näin saimme tarvittavan tukijalan laajennusta ajatellen”, Sini sanoo.

Yhden robotin pihatto otettiin käyttöön vuonna 2021. Navetta saatiin täytettyä omista sekä Sinin kummisedältä ostetusta karjasta.

"Siirtyminen uusiin tiloihin ja robotille sujui kaikin puolin mallikkaasti. Osaltaan tähän vaikutti kiinnostukseni karjan kouluttamiseen. Harjoittelimme jo parsinavetassa käyttäytymisen perusasioita, kuten käsittelyä, äänikomentoja sekä rutiineista poikkeamisia.”

Eläinten kouluttaminen on kulkenut Sinin mukana jo pitkään. Lopullisen innostuksen lajiin laukaisi eläintenkouluttajana tunnettu Tuire Kaimio.

"Osallistuin seitsemän vuotta sitten hänen ja Tiina Karlströmin pitämälle luennolle ja havahduin, että nautojakin voi kouluttaa. Innostuin eläintenkouluttaja Anna Kilpeläisen kanssa kouluttamaan omia lehmiä. Huomioin heti, että tottelevainen ja stressitön nauta on avain parempaan turvallisuuteen, terveyteen ja tuotokseen. Lisäksi eläimen ennakoitavuus lisää merkittävällä tavalla myös yleistä hyvinvointia.”

Sini halusi laajentaa perusosaamistaan "lehmäkuiskaajana" ja opiskeli itse eläintenkouluttajaksi.

"Halusin haastaa itseni ja oppia puhumaan samaa kieltä navetan asukeiden kanssa. Tavoitteena on helposti käsiteltävä eläin, joka auttaa tekemään työt nopeammin, helpommin ja miellyttävämmin.”

Sinin mukaan jokainen eläin oppii jotakin, vaikka kaikki eivät ole yhtä vastaanottavaisia ja innostuskin vaihtelee.

"Koulutus ei mene koskaan hukkaan. Ei edes niiden arimpien lehmien kohdalla. Kokemuksesta voin sanoa, että halutessaan nauta on todella oppivainen ja muutenkin kiitollinen opetettava. Palaute tulee nimittäin heti.”

Oppimista edesauttaa astetta parempi ruokahalu.

"Palkitseminen on osa koulutusta ja ainakin meidän lehmien kohdalla ruoka näyttää parantavan parantavan jopa muistia. Kun uudet asiat palkitaan herkuilla, navetan varttuneemmatkin rouvat ottavat osaa opiskeluun ja ovat myös ylpeitä oppimastaan.”

Sini Ryymin-Murtorinne on kouluttanut nautoja seitsemän vuoden ajan. ”Tunnen edelleen suurta iloa, kun saan opettaa navetan asukeille uusia asioita.” Kuva: Anne Anttila

Sinin mukaan eläinten koulutus lähtee liikkeelle aina alkeista.

"Ensimmäisenä opettelemme käsimerkein, elekielin ja äänenpainoin sen, ettei ihmistä tarvitse pelätä. Käyttäytymisen kultaisiin sääntöihin kuuluu rauhallisuus. Kun nämä ovat hallussa, lähdemme sisäistämään arjessa käytettäviä asioita, kuten käsittelyä, koskettelua sekä erilaisia käskyjä. Esimerkiksi haavan hoito sekä lääkkeiden ja pistosten antaminen ovat asioita, joihin eläin tulisi aina opettaa. Vastaavasti kaikilla lypsytavoilla lypsettäessä hyödyttäisi, jos hiehoa olisi edes vähän totutettu lypsimen ääneen sekä utareen kosketteluun.”

Sini luonnehtii nautaa viisaaksi ja pitkämuistiseksi eläimeksi.

"Toki joillekin tytöille tieto tarttuu viiveellä, joten kouluttajiltakin vaaditaan joskus niin sanottuja tupakan mittaisia taukoja ja erittäin paljon ymmärrystä. Sen olen kuitenkin oppinut, että eläimen elämänlaadun parantaminen lähtee aina omasta asenteesta.”

Tottelevaista lehmää on aina helpompi ja turvallisempi käsitellä. Kuva: Anne Anttila

Lue lisää:

Kauhavalaisella Aspilan tilalla säästetään tekemällä kirjanpito sekä ruokinta- ja viljelysuunnitelmat itse

Pienellä tilalla pienemmät huolet ‒ ”Kun karja on terve ja pellot tuottavassa kunnossa, parsinavetassakin on pärjäämisen mahdollisuudet”