Pienellä tilalla pienemmät huolet ‒ ”Kun karja on terve ja pellot tuottavassa kunnossa, parsinavetassakin on pärjäämisen mahdollisuudet”

Parinkymmenen lehmän navetassa työt tehdään hyvin pitkälle perinteisellä tyylillä. ”Tämä tyylisuunta ja kokoluokka sopii meille, sillä aikaa jää myös työn mielekkyyden ylläpitämiseen.” Kuva: Anne Anttila

Puolikaupunkilaisena varttuneesta Leea Sangista ei pitänyt tulla maatalon emäntää, vaikka Kangasalan tyttö tykkäsikin tonkia maata ja valmentaa ravihevosia.

Maksalaatikkotehtaan liukuhihnan äärellä Leea sanoo tulleensa toisenlaisiin ajatuksiin.

"Polku maatalon emännäksi oli vaiherikas. Otin vauhtia Tervolasta, missä ensimmäinen opiskelupaikkani maatilaemäntälinjalla kesti kokonaiset seitsemän päivää. Nopeat liikkeet ovat erikoisalaani, joten hain ja sain paikan kotipitäjäni maatalousoppilaitoksesta. Peruslinjan jälkeen kouluttauduin Ulvilassa maatalouslomittaja-karjanhoitajaksi ja tämän jälkeen työskentelin kuuden vuoden ajan Helsingin Viikissä karjanhoitajana”, Leea taustoittaa.

Karjanhoito oli Leean juttu. Itsensä kehittäminenkin tuntui mielekkäältä, joten vielä kerran Leea päätti käydä pohjoisessa ja suorittaa agrologin tutkinnon Muhoksella.

"Ja lopuksi kävi kuten vanhoissa elokuvissa. Nappasin Koivikosta ihanan miehen, Sangin tilan Mikko-pojan ja jäin Liminkaan pienen lypsykarjatilan emännäksi. Alkuun etenimme hyvin pienellä liekillä, sillä ennen lopullista sukupolvenvaihdosta olimme tilalla vuokralla.”

Perhe kasvoi ajan saatossa kolmella pojalla, mutta lehmäluku on pysynyt lähes ennallaan.

"Olemme aina kunnioittaneet perheviljelmän periaatteita. Tärkeintä ei ole määrä, vaan kokonaisvaltainen laatu. Kun karja on terve ja pellot tuottavassa kunnossa, parsinavetassakin on pärjäämisen mahdollisuudet. Horjumavaraakin löytyy, jos tulot osataan mitoittaa menoihin ja velkamäärä pidetään muutenkin maltillisena”, Sangin isäntäpari alleviivaa.

Parinkymmenen lypsävän maitotila ei ole jäänyt ajan jalkoihin. Ei, vaikka karjamäärä on pidetty ennallaan ja maitokilot tuotetaan parsinavetassa.

"Rakkaudesta lajiin pitää navettapolun avoinna. Periaatteemme on, että tilaa kehitetään kustannustehokkaasti ja omien voimavarojen mukaan. Karjan hyvinvoinnista kuitenkaan tinkimättä. Säästöliekin annetaan hehkua myös sen takia, että tarpeen tullen toiminta voidaan ajaa helpommin alas.”

Sangin tilan isäntäpari sanoo tekevänsä asioita hieman eri tavalla, mutta erilaisuudestakin löytyy aina omat vahvuutensa.

"Pienen tilan kipparointi on vahvaa tiimityötä. Tykkäämme toistemme seurasta ja olemme avoimia ongelmien edessä. Sellaista tilannetta ei olekaan, mitä ei voida yhdessä ratkaista. Monesta suosta on noustu asenteen avulla. Negatiivisuudelle ei saa antaa liikaa valtaa, sillä ajan myötä tumma ajattelutapa nakertaa pohjan mahdollisuuksilta.”

Työn ohella Leea ja Mikko haluavat panostaa henkilökohtaiseen hyvinvointiin.

"Yksi tärkeimmistä on lempeä asenne omaa peilikuvaa kohtaan. Ihminen pääsee paljon helpommalla, jos ei murehdi asioita etukäteen. Eikä varsinkaan sellaisia, joille ei voi mitään.”

Sangin isäntäpari on löytänyt jaksamisen avaimen matkailusta.

"Tilavierailut ulkomaille ovat opintomatkoista parhaimpia. Tuliaisina tulee aina uutta tietoa, mutta samalla henkistä vahvistusta omaan osaamiseensa. Elämyksistä arvokkaimpiin lukeutuu myös Amerikan matka, jonka yhteydessä pääsimme tutustumaan muun muassa maailman suurimpaan karjanäyttelyyn.”

Ulkomaanmatkat ovat osoittaneet sen, että maailmalla perusasenne maataloutta kohtaan on positiivinen.

"Suomen rajojen ulkopuolella maalaisjärjen käyttö on sallittua. Ulkomailla ymmärretään se, että maatalouden pääasiallinen tehtävä on tuottaa ruokaa ja hiilensidonta tulee hyvänä kakkosena. Suomessa on juuri päinvastoin.”

Lisäpaukkuja jaksamiseen Leea ja moottoripyöräilyä harrastava Mikko hakevat harrastuksista.

"Minulle toimiminen Oulun maa- ja kotitalousnaisten puheenjohtajana sekä Agrologien liiton hallituksen puheenjohtajana ovat vastapaino työlle, mutta samalla keskeinen näköalapaikka koko maataloutta ajatellen. Harrastusten myötä olen oppinut verkostoitumisen jalon taidon. Pienikin tila tarvitsee ympärilleen hyviä yhteistyökumppaneita.”