”Puolet luomussa” on nykymenolla kaukainen haave
Aino Wathén pitää luomutuotantoon siirtymistä hyvänä päätöksenä omalla tilallaan. Tila siirtyi luomutuotantoon jo hänen vanhempiensa omistaessa tilan. Karja on ollut luomussa vuodesta 1996. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoJos Suomen viljelyalasta haluttaisiin saada puolet luomuun vuoteen 2030 mennessä, alan pitäisi kasvaa kaksinkertaista vauhtia viime vuosiin verrattuna, MTT:n (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) tuore Luomu 50 -raportti kertoo.
Raportissa pohditaan, onko Suomen maabrändityöryhmän asettama 50 prosentin luomutavoite mahdollista saavuttaa ja mitä tarkoittaisi, jos siihen päästäisiin.
Tarkkaan ottaen brändityöryhmän tavoite oli 50 prosenttia tuotannosta. MTT:n selvityksessä tähtäimeksi on otettu 50 prosenttia pinta-alasta.
Tällä hetkellä Suomen luomuala on noin kahdeksan prosenttia kokonaisviljelyalasta. Luomutuotteiden markkinaosuus on kuitenkin vain prosentin luokkaa, mikä MTT:n mukaan viittaa siihen, että tuotantoketju ei toimi ongelmitta.
Raportissa asiaa tarkastellaan ainoastaan alkutuotannon kannalta. Tutkimus tehtiin maa- ja metsätalousministeriön tilauksesta.
Raportissa rakennettiin kolme eri skenaariota eli tiettyihin olettamuksiin perustuvaa ennustetta.
Kahden ensimmäisen mukaan luomutuotanto laajenee 50 prosenttiin viljelyalasta joko nykyisessä kasvilajisuhteessa tai niihin tuotantosuuntiin keskittyen, joissa sillä on suhteellinen etu. Kolmas skenaario on, että tuotanto laajenee nykyistä kasvuvauhtia.
Luomu 50 -raporttia koordinoinut tutkija Kauko Koikkalainen itse pitää kolmatta vaihtoehtoa todennäköisimpänä. Se merkitsisi, että luomussa olisi 20 vuoden kuluttua runsas 20 prosenttia viljelyalasta. ”Tähän saattavat rahkeet riittää, jos luomun eteen tehdään oikein kovasti töitä.”
Ensimmäisessä skenaariossa päädytään siihen, että luomunurmea kasvaisi 2030 yhteensä 540 000 hehtaarilla eli yli puolella luomupeltoalasta.
Koska sadot ovat luomussa tavanomaista tuotantoa alemmat, leipäviljaa tuotettaisiin vajaat 80 prosenttia nykyisestä määrästä ja rehuviljaa vajaat 90 prosenttia nykyisestä.
Kokonaissato nykyiseen verrattuna olisi 71 prosenttia.
Tällainen peltoviljely riittäisi kutakuinkin nykyisen suuruisen maidon- ja naudanlihantuotannon ylläpitoon, mutta sika- ja siipikarjatuotteita ei syntyisi juuri lainkaan luomuna.
Nykyisillä luomutuilla tukitarve olisi noin 230 miljoonaa euroa, joka tasoltaan vastaa kahta kolmasosaa nykyisestä ympäristötuesta.
Toisessa skenaariossa luomu laajenisi omiin vahvuuksiinsa perustuen.
Tässä vaihtoehdossa nurmen osuus viljelykierrossa olisi 40 prosenttia, leipäviljan 20, rehuviljan 30 ja palkoviljojen 10 prosenttia. Keskisadot on oletettu 20 prosenttia korkeammaksi kuin nykyisen luomuviljelyn keskisadot.
Suurempi sato saavutettaisiin uusimalla nurmet nykyistä tiheämmin.
Lisäksi laajennettaisiin palkoviljojen viljelyä, jolloin typensaanti turvattaisiin paremmin.
Karjanlanta käytettäisiin tehokkaasti lannoitteeksi. Viherlannoituksesta luovuttaisiin ja nurmi käytettäisiin märehtijöiden rehuksi.
Tämä skenaario edellyttäisi kasvi- ja kotieläintilojen nykyistä selvästi tiiviimpää yhteistyötä. Miten se nykyisessä yhä keskittyvämmässä kotieläintuotannossa järjestettäisiin, raportti ei kerro.
Tässä vaihtoehdossa kokonaissato olisi nykyiseen ei-luomutuotantoon verrattuna 82 prosenttia.
Nautakarjatuotanto voitaisiin pitää lähes nykymäärissä ja se olisi kokonaan rehuomavarainen.
Mikäli maidon ja naudanlihan ohella haluttaisiin tuottaa luomuna myös sian ja siipikarjan lihaa, voitaisiin tähän kohdentaa enintään 20 prosenttia rehuviljasta ilman, että se alentaisi maidontuotantoa. Tässäkin vaihtoehdossa sian ja siipikarjan liha olisi siis pääosin tavanomaisesti tuotettua.
Tukea tämä vaihtoehto vaatisi 260 miljoonaa euroa.
SATU LEHTONEN
60-sivuinen raportti MTT:n nettisivuilla osoitteessa www.mtt.fi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
