Navetasta ei saisi olla kiire pois
Maija-Liisa Kanniala viihtyy navetassa hyvin. Lehmien hyvinvointia tulee seurattua tiiviisti. ”Tämä on ollut minun toiveammattini jo pienestä tytöstä.” Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkistoOULU (MT)
Sadan tuhannen kilon tuotto on lehmälle kova tulos, ja sen hoitajat voivat olla tyytyväisiä.
Jos samaan navettaan osuu useampia satatonnareita, on aihetta ehkä pieneen ylpeyteenkin.
Ari ja Maija-Liisa Kannialan tilalla Yli-Iissä juhlitaan torstaina jo kymmenettä satatonnaria.
Navetassa on nytkin neljä sadan tonnin tuotokseen yltänyttä lehmää ja muutama sataa tonnia lähentelevä.
Kymmenen satatonnarin lisäksi Kannialat ovat saaneet Walter Ehrström -mitalin korkealaatuisen maidon tuotannosta. Maito on ollut parhaassa luokassa jo 30 vuotta.
Monen asian pitää onnistua hyvin, jotta näin hyviin tuloksiin päästään. Työ alkaa jo ennen vasikan syntymää.
”Navetasta ei saisi koskaan olla kiire pois. Jos on kiire, tarpeellisiakin töitä tulee lykättyä”, Ari Kanniala sanoo.
Maija-Liisa Kanniala viihtyy navetassa hyvin. Lehmien hyvinvointia tulee seurattua tiiviisti.
”Tämä on ollut minun toiveammattini jo pienestä tytöstä.”
Työtä on vuosien mittaan opittu tekemään aina vähän paremmin, ja karjasilmä on kehittynyt. ”Hyvällä karjaonnella” lehmät on saatu kasvatettua omista vasikoista. Edes hiehoja ei ole ostettu 20 vuoteen.
Kun vanhat lehmät elävät pitkään, hiehoja on päinvastoin voitu myydä.
Menekki on hyvä. Tonkkapostia odottavat eivät yleensä ehdi ostamaan, kun nettiä seuraavat ehtivät ensin.
Kannialan tilalla eläinten terveyttä on parantanut jaloittelutarha. Pihattonavetassakin lehmät saavat liikkua, mutta vuonna 2001 rakennetun tarhan edut ovat silti selvät.
Tarhassa on betonipohjan päällä kymmenkunta senttiä hienoa hiekkaa. Hiekka vaihdetaan kerran vuodessa ja käytetään maanparannusaineeksi.
Tärkeää on sekin, ettei rehuissa nuukailla. Vasikoille pitää antaa parhaita ruokia.
Kun hoito on hyvää, eläinlääkärikulut jäävät tilalla keskiarvon alapuolelle. Se ei tarkoita, etteikö eläimiä hoidettaisi.
”Parasta on ennakoiva hoito. Jos odotetaan liian pitkään, tilanne voi pahentua”, Ari Kanniala sanoo.
Lehmien keskimääräinen elinikäistuotos on Kannialan tilalla 45 665 kiloa, ja ne poikivat keskimäärin 4,1 kertaa. Suomen keskiarvo on 2,3.
Aivan pikkuvioista lehmää ei hylätä.
”Lehmä nimeltä Mainio menetti neljännen vetimensä, mutta siitä tuli satatonnari kolmella vetimellä”, Maija-Liisa Kanniala kertoo.
Lomittajiin Kannialat ovat olleet tyytyväisiä.
”Ovat ammattitaitoisia ja tekevät työnsä hyvin.”
Ari ja Maija-Liisa Kannialan tilalla on omaa peltoa 63 hehtaaria, josta äsken raivattua 20 hehtaaria. Lisäksi vuokramaita on 37 hehtaaria.
Lehmiä on noin 50.
Lämmin pihattonavetta rakennettiin vuonna 1992 ja laajennettiin 2000-luvun alussa 12 paikalla.
Vuonna 2006 rakennetussa kylmäpihatossa on tiineitä hiehoja ja vanhassa parsinavetassa nuorempaa karjaa.
Isännän ja emännän lisäksi tilalla on työssä poika Aki Kanniala. Tila siirtyy aikanaan hänelle.
JOUKO RÖNKKÖ
Lehmät on kasvatettu omista vasikoista. Edes hiehoja ei ole ostettu 20 vuoteen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
