Komissio purkaa paniikkia nippeliasioihin – viljelijän asemaa aidosti parantaviin uudistuksiin sen jäljellä oleva kausi ei riitä

Kolmella paikkakunnalla 22.3. järjestetty ruokamarssi on tähän mennessä ainoa pitkään aikaan toteutettu laaja viljelijämielenilmaus. Sen teemana oli viljelijän heikko asema suhteessa vähittäiskauppaan. Kuva Kuopion torilta. Kuva: Pentti Vänskä

EU:n komissio on kuin vaalikampanjoinnin hengessä luvannut nopealla aikataululla ennen kesäkuun europarlamenttivaaleja viedä läpi päätöksiä, joiden se toivonee tyynnyttävän tukiehtoihin ja tukalaan asemaansa tuskastuneiden eurooppalaisviljelijöiden mielialaa. Esimerkiksi pienimmät, alle 10 hehtaarin tilat komissio olisi vapauttamassa ehdollisuuden valvonnoista kokonaan. Ehdollisuudella tarkoitetaan niitä vaatimuksia, joiden noudattaminen on useimpien viljelijätukien saamisen ehtona ja jotka siten koskevat kaikkia unionin alueella tukia saavia viljelijöitä.

Suomessa ehdollisuuden vaatimuksia valvotaan vuosittain yhdellä prosentilla tiloista. Alle 10 hehtaarin tiloja on noin 17 prosenttia Suomen maatiloista (MT 12.4.). Käytännössä vain pieni joukko tiloista saisi vapautuksen asiasta, joka jo valmiiksi koskettaa vain hyvin pientä osaa kaikista tiloista.

Muualla Euroopassa tilanne sen sijaan tilanne on jo toinen: muun muassa lukuisat eteläeurooppalaiset oliivi- ja viinitilat ovat juuri niitä pieniä tiloja, joita vapautus koskisi. Se saa komission esityksen haiskahtamaan entistäkin vahvemmin mieltään osoittaneiden viljelijöiden tyynnyttelyoperaatiolta.

Toisaalta komission mahdollisuudet keventää viljelijöiden byrokratiataakka ovat rajalliset kesken seitsenvuotisen, viime vuonna alkaneen ohjelmakauden. Se, millaisena viljelijätukien järjestelmä kullekin EU-alueen viljelijälle tämän omassa arjessa näyttäytyy, riippuu jäsenmaiden kansallisista cap-suunnitelmista, jotka on laadittu komission asettamien reunaehtojen pohjalta. Cap-suunnitelmat määrittävät, mistä jäsenmaiden viranomaiset tukia myöntävät ja millaisin ehdoin sekä miten tuenhakijoita valvotaan. Suomen kansallinen toimeenpanosuunnitelma on laajuudeltaan lähes 1 300 sivua. Siihen mahtuu määräys, rajoitus ja ehto jos toinenkin.

Aidosti viljelijän asemaan vaikuttaakseen komission pitäisi tehdä jotain aivan muuta kuin näperrellä ehdollisuuden yksityiskohdissa. Komission tulisi parantaa viljelijöiden markkina-asemaa koko ruokajärjestelmän perusteellisella uudistamisella. Niin isoon urakkaan ei nykyisellä komissiolla riitä enää aika ja aiemmista toimista päätellen tuskin tahtokaan. Sen on siksi pakko tyytyä helppoihin silmänkääntötemppuihin.