Elämää ilman maataloustukia? Suomesta tulisi maa, jossa ruokaturva olisi harvojen suurtilojen varassa

Etelä-Afrikan keskikarjakoko on maailman suurimpia. Kapkaupungin kupeessa sijaitseva Fair Cape Dairies on nykyaikaisen tehotuotantotilan malliesimerkki: 64-paikkainen karuselli pyörii 15 tuntia päivässä. Kuva: Tuulikki Viilo

"EU tukee tehotonta maataloutta!"

Näin puuskahtaa eteläafrikkalaisen Fair Cape Dairies -meijerin toimitusjohtaja Melt Loubser.

Etelä-Afrikka on yksi vähiten maatalouttaan suhteessa tuotantoonsa tukevista maista.

Kärkeä pitävät Uusi-Seelanti ja Australia.

Näitä maita yhdistää toinenkin seikka: niissä keskikarjakoko on poikkeuksellisen suuri.

Yksi tuettomuuden epäsuora seuraus ovatkin suurtilat.

Yhdysvaltojen keskikarjakoko on alle puolet siitä, mitä Etelä-Afrikassa.

Mitä Suomessa kävisi ilman tukia?

"Jos tukea ei maksettaisi, Suomessa olisi vähemmän ja suurempia tiloja ja kokonaisuudessaan pienempi tuotanto", arvioi tutkimusprofessori Jyrki Niemi Luonnonvarakeskuksesta.

Tuotanto olisi ilman tukia kustannustehokkaampaa.

Tuilla ylläpidetään pienempiä tiloja kuin mitkä selviäisivät ilman tukipolitiikkaa. Se taas tukee perheviljelmiin perustuvaa maataloutta.

Tuilla on yllättäviäkin sivuvaikutuksia. Ne nostavat viljelysmaan hintaa, Niemi kertoo.

"Siitä on tietysti haittaa aloitteleville ja erityisesti laajentaville viljelijöille. Tukipolitiikalla nostetaan tilan aloittamisen kustannuksia."

Luonnonvarakeskuksessa on tehty laskelmia siitä mitä tapahtuisi, jos tuet ajettaisiin alas koko EU:ssa.

"Itse asiassa mallilaskelmien mukaan maataloustuotannon volyymi ei välttämättä kovin paljon muuttuisi. Laskelmien oletuksena tosin on, että tuontisuoja säilyisi."

Maataloustukien alasajo toisi konkursseja ja heikentäisi suomalaisen maatalouden suhteellista kilpailukykyä.

Pellon hinta voisi pudota puoleen nykyisestä. Muutos olisi Suomessa jyrkempi kuin EU:ssa keskimäärin.

Viljanviljelyn kannattavuus romahtaisi ja tuotanto vähenisi.

Kotieläinpuolella tuotanto keskittyisi enemmän Etelä-Suomen rannikoille. "Satamista on lyhyet etäisyydet tuoda rehuviljaa."

Myös Pohjanmaa vahvana tuotantoalueena säilyttäisi asemansa. Tuotanto vähenisi erityisesti idästä ja pohjoisesta.

Viljelysmaan hinnan lasku helpottaisi kotieläintilojen laajentamista ja lannanlevitysmääräysten täyttämistä.

Sika- ja siipikarjantuotanto säilyisi halvan tuontirehun varassa – olettaen että sitä olisi saatavilla.

Varsinaiset voittajat löytyisivät laskelmien mukaan Keski-Euroopasta: Tanska ja Hollanti voisivat selvitä muutoksesta ehjemmin nahoin.

Miksi esimerkiksi Tanska sitten haluaa yhä maksaa osansa maataloustuista?

Ehkä siksi, että ne hyötyvät nykyisestäkin tilanteesta enemmän.

Tukipolitiikka osittain suosii valmiiksi tuottajamaita, joissa hehtaarisadot ovat korkeammalla.

Tuet valuvat epäsuorasti koko ketjuun: panosten tuottajille ja elintarviketeollisuuteen.

Tukien poistuminen romahduttaisi monen viljelijän talouden ja jarruttaisi kotimaisen tuotannon varassa pyörivää teollisuutta ja kauppaa.

Entä kuluttajat?

"Kotimaisen ruuan hinta kohoaisi, mutta ei ruuan hinta välttämättä merkittävästi nousisi", Niemi sanoo.

Ympäristölle tuista luopuminen voi hyvinkin olla huono uutinen.

Ympäristölainsäädäntöä jouduttaisiin luultavasti kiristämään, Niemi arvelee.

Sillä taas olisi omia kustannusvaikutuksia.

"Tuilla ylläpidetään ruokaturvan lisäksi esimerkiksi ympäristön monimuotoisuutta, maaseudun elinvoimaa ja tuotantoeläinten hyvinvointia, joilla ei ole markkinahintaa."

Osa tiloista pyörii ilman tukea nytkin. Esimerkiksi kananmunantuottaja Mikko Välttilä ilmoitti viime vuonna luopuvansa maataloustuista.

Tukien merkittävyys riippuu tuotantosuunnasta: viljanviljelyssä puolet liikevaihdosta on tukea.

Siipikarjatiloilla tuen osuus on enää noin 10 prosenttia.