Miljoonien nautojen kohtaloksi Britanniassa koitunut tauti iski Saksaan – alkuperä edelleen tuntematon

Suu- ja sorkkatautia on todettu Suomessa viimeksi vuonna 1959. Kuva: Viestimedian arkisto

Saksassa Brandenburgissa vesipuhveleissa todettu suu- ja sorkkatautivirus on serotyyppiä O, jota tavataan Lähi-idässä ja Aasiassa. Taudin alkuperä on edelleen tuntematon, kertoo Eläinten terveys ETT verkkosivuillaan.

Saksa ilmoitti perjantaina 10. päivä tammikuuta, että vesipuhvelikarjassa lähellä Berliiniä oli todettu suu- ja sorkkatautia. Paikalliset viranomaiset ovat ryhtyneet toimenpiteisiin taudin leviämisen estämiseksi ja tartuntakarjan eläimet on EU-säädösten mukaisesti lopetettu. Tartuntatilan ympärille on perustettu rajoitusvyöhykkeet, joiden ulkopuolelle ei saa viedä eläinperäisiä tuotteita tai eläimiä.

Varotoimenpiteenä Berliinin molemmat eläintarhat on suljettu. Lisäksi vesipuhvelitilan läheisyydessä sijaitsevan sikalan kaikki 200 eläintä on varalta lopetettu.

Suu- ja sorkkatauti on maailmanlaajuisesti yksi merkittävimmistä sorkkaeläinten virustaudeista. Viruksesta tunnetaan seitsemän erilaista serotyyppiä, joiden esiintyvyys vaihtelee alueittain. Virus leviää erittäin helposti ja tarttuu nautoihin, lampaisiin, vuohiin, sikoihin, poroihin ja luonnonvaraisiin sorkkaeläimiin. Tauti aiheuttaa merkittäviä tuotantotappioita

Tauti ei tartu ihmiseen mutta ihmiset voivat kuitenkin levittää sitä muun muassa maatalouskoneiden, kenkien, vaatteiden ja ajoneuvojen renkaiden kautta, jotka ovat olleet kosketuksessa viruksen kanssa.

Edellisen kerran suu- ja sorkkatautia oli Saksassa vuonna 1988. Euroopassa sitä on ollut viimeksi Bulgariassa vuonna 2011, ja EU on ollut virallisesti taudista vapaa. Suu- ja sorkkatautia on todettu Suomessa viimeksi vuonna 1959.

Britanniassa vuonna 2001 puhkesi suu- ja sorkkatautiepidemia, jonka takia kuusi miljoonaa nautaa lopetettiin.