Professori: Tuhansia vuosia vanha keino tekee pellosta tehokkaan hiilinielun

Jos maaperä ei ole kunnossa, on turha panostaa kasvinsuojeluun. Biohiilen ominaisuudet vaihtelevat suuresti, joten opiskelua ja tutkimusta biohiilialalla tarvitaan jatkossa paljon lisää, Luken tutkimusprofessori Kari Tiilikkala vaatii. Kuva: Visa Vilkuna

Luken tutkimusprofessori Kari Tiilikkala vaatii maahamme kattavaa biohiilen tutkimusohjelmaa, missä tietämys saatettaisiin nykyisen viljelytekniikan vaatimalle tasolle.

Hän muistuttaa sarkastisesti, että tutkimus tosin kestää huomattavasti pitempään kuin vaalikauden tai kaksi. Mutta tutkimalla saadaan perusteellista ja käytäntöön helposti sovellettavaa tietoa, kuinka biohiilen kanssa olisi viisasta toimia. Tiilikkala lisää, että ennustaminen ja tutkimustulosten saaminen ovat kaksi eri asiaa.


Peltomaan mikrobiologian kannalta AM-mykorritsat eli keräsienijuuret ovat erittäin tärkeässä osassa. Keräsienijuuri elää peltokasvien kanssa symbioosissa eli yhteiselossa, josta molemmat hyötyvät. Keräsienijuuri menee kasvin soluun ja antaa kasville ravinteita, muun muassa fosforia. Kasvi puolestaan luovuttaa hiiltä sienelle.

Jos maata lannoitetaan siten, että kasvi pärjää ilman keräsienijuuristoa, niiden määrä vähenee. Mutta samalla maan rakenne alkaa heiketä. Mikrobien muodostama hiili on kaiken lisäksi pysyvämpää ja vaikeammin hajoavaa hiiltä. Biohiili lisää hiilen stabiloitumista maan murujen sisälle.

Yli 80 prosenttia ruoho- ja heinäkasveista ovat keräsienijuurellisia. Jos isäntäkasvia ei ole saatavilla, keräsienijuuret eivät kasva ja kukoista, vaan ovat maaperässä itiöinä lepotilassa. Torjunta-aineet ja väkilannoitus vähentävät keräsienijuurten määrää. Myös tehokas ja liiallinen muokkaaminen rikkovat maassa olevia rihmastoja.

Jalostustyössä on satotason ja muiden aiemmin tärkeiksi havaittujen ominaisuuksien lisäksi alettu kiinnittämään huomiota kasvilajikkeiden kykyyn toimia symbioosissa keräsienijuurien kanssa.

Biohiilen lisäys on lisännyt mikrobien hiilenkäytön tehokkuutta. Hiilen rikastaminen mikrobeilla, typellä, fosforilla on osoittautunut tehokkaaksi menetelmäksi maanparannuksessa. Kompostoinnissa rikastuminen toteutuu luonnollisella tavalla ja samalla kompostin laatukin paranee.

Sienet muodostavat isompia ja bakteerit puolestaan pienempiä partikkeleita maahan. Terveessä maassa tarvitaan monen kokoisia partikkeleita. Tiilikkalan mukaan tutkijoilla on tällä haavaa huono omatunto. Tutkimus ei ole kyennyt tekemään tarpeeksi, koska peltojamme hoidetaan aina vaan huonommin.

"Muistan nuorukaisena, kun meille tuli ensimmäiset apulantasäkit. Lannoite oli nimensä mukaisesti apuna viljelyssä. Sitten nimi muuttui väkilannaksi ja tosiaan, nykyään näyttää, että satoa otetaan pellosta väkisin", Tiilikkala suolaa.

Meillä on valitettavan huono tietämys maan rakenteesta ja sen kasvukunnosta. Hiilen hävikki on ollut yli 200 kilon tasolla hehtaarilta vuodessa jo pitkään. Suurin virhe, mikä maatalouspolitiikassamme on tehty, oli karjan poisto Etelä-Suomesta.

Tiilikkala ihmettelee, miksi vain metsien hiilinieluista puhutaan. Oikeilla toimilla pellot olisivat hiilen sidonnassa ja hiilivarantoina erittäin arvokkaita. Peltoviljelyssäkin hiiltä kannattaa sitoa ilmakehästä maaperään Pariisin ilmastosopimuksen hengessä.


Tiilikkala muistuttaa lopuksi, että muutamien vuosikymmenien päästä meidän on ruokittava itsemme ja ne lukemattomat pakolaiset, joiden on pakko tulla tänne. Aiemmilla kotitanhuvilla asuminen käy heille ilmastonmuutoksen takia yksinkertaisesti mahdottomaksi.

Juhlapuheita ja ideoita on riittänyt jo pitkään, mutta konkreettisia toimia ja rahoitusta asialle ei ole löytynyt. Ei ole olemassa muutaman vuoden hokkuspokkus-ratkaisua. Orgaanisten massojen aiempaa huomattavasti tarkempi ja tehokkaampi hyödyntäminen on tämän takia pakko ottaa tosissaan mahdollisimman pian. On kysyttävä, kuka palvelee, ketä ja milloin. Kyse on tulevaisuuden haasteesta eikä asia ole yksin viljelijöiden asia. Nyt tarvitaan laaja-alaista yhteistyötä.