Navetan takaovesta avautuu kappale kauneinta Suomea: maisema kohti satasaarista Koiteretta.
Vuosi sitten valmistuneen rakennuksen sisällä puksuttaa Lely-lypsyrobotti, Ilomantsin ainoa sekä Suomen ja myös Euroopan unionin itäisin.
Maitotiloja ei näillä saloilla ole enää kuin harvoin sormin laskettaviksi. Kun Jari Puhakka valmistui Ilomantsin maatalousoppilaitoksesta vuonna 1987, maidonlähettäjiä oli Huhuksen kylässä 11. Tätä nykyä Jarin ja Jenny Salmelan tila on ainut. Maatalousyhtymässä on mukana myös Jarin poika Ville Puhakka.
Kaikkiaan lähes miljoonan euron investointiin he uskalsivat lähteä, koska Jarilla ja Jennyllä on kosolti työuraa jäljellä ja jatkajakin on nyt armeijaa käyvässä Villessä tiedossa.
”Kyllähän se on uskallettava investointi tehdä, jos meinaa Huhuksen kylällä asua ja tilaa kehittää”, Jenny ja Jari sanovat.
Toki navetan laajentamista mietittiin pitkään, sillä riskit ovat isot, Jari lisää.
Tenkkapoota tuli ja mappitolkulla paperia kertyi, kun elykeskus halusi pistää hankkeelle hanttiin järven ja kesämökkien läheisyyden takia. Asiasta varsinaisesti päättävältä avilta eli aluehallintovirastolta ympäristölupa heltisi.
Liepalan tilalla tähtäin on päästä jouluun mennessä 60 lypsävään.
Omaa peltoa maatalousyhtymällä on vähän alle 20 hehtaaria sekä vuokralla ja tuotantosopimuksilla olevaa reilut 55 hehtaaria useamman kylän alueella, kaukaisimmillaan 30 kilometrin päässä Tyrjässä ja Sonkajassa.
Jaria harmittaa, ettei tiloja laajentaville vapaudu tarpeeksi peltoa. Luopuminen tuntuu olevan monelle maanomistajalle tuskallista, joten peltoa ei tule lainkaan myyntiin tai hintapyyntö on tolkuton.
”Tukijärjestelmä on jatkajille myrkyllinen, koska se mahdollistaa myös tuottamattoman viljelyn”, Jari sanoo.
Pienissä piireissä kateuskin voi kaihertaa.
”Lieterumba on tietysti iso. Ja liete tuntuu haisevan nyt joidenkin viljelijöiden nenään, vaikka ei ole ennen haissut”, Jari toteaa.
Rakentamisen aikana yllätti sekin, että navetan sähköliittymän hinta nousi 50 metrin takia yli tuplaksi 24 000 euroon.
”Kyllähän syletti, että semmonen hinta piti siitäkin maksaa”, Jari sanoo. Yhtä lailla nielemisvaikeuksia aiheuttaa monien tuhansien eurojen kiinteistövero.
Uusi navetta on joka tapauksessa tuonut lisäinnostusta työn tekemiseen. Kokonaistyömäärä ei ole juuri vähentynyt, mutta lypsyrobotin ansiosta hommia voi jaksottaa aiempaa vapaammin. Myös aperuokinta on lähes automaattinen.
Navetta miellyttää selkeästi eläimiäkin. Lehmät ovat entistä terveempiä ja hedelmällisempiä, ja ne myös tuottavat enemmän.
”Tänä vuonna saavutamme 600 000 litraa. Yli 850 000 olisi unelma”, Jenny ja Jari kertovat.
”Meijeri on 85 kilometrin päässä. Täytyy toimia niin, että tuote on osuuskunnan kannalta niin kiinnostava, että se haluaa käydä meiltä maidot täältä ´ettäänperiltä´ jatkossakin”, Jari sanoo.
Lypsyrobottiin lehmät tottuivat Jennyn mukaan yllättävän helposti.
Ihmisväelläkin on opittavaa riittänyt. Apuja on tullut siitä, että Ville sai tuntumaa teknisiin ratkaisuihin työharjoittelujaksoilla maaseutuyrittäjäksi ja maarakennuskoneenkuljettajaksi opiskellessaan.
”Koko elämän olen näitä hommia vierestä seurannut, joten muu vaihtoehto ei tullut mieleenkään”, Ville sanoo ammatinvalinnastaan.
Jarikin kertoo työn olleen aina mieluista.
”Jos joka aamu niskaan pistäisi, ei tähän kannattaisi ryhtyä. Keväällä kävin naapurille kylvämässä ja sanoin hänelle, että tämän minä osaan. Se oli kuin luomisen työtä.”
Lue myös:
Näin Liepalan tilalla karkotetaan karhut lehmien kimpusta
Wunderbaum karhun karkottajana tunnetaan eri puolilla Suomea – ja jopa Yhdysvalloissa
