Lukijalta: Hallitsematon rakennemuutos tuhoaa maaseudun ja sen kulttuuriperinnön

Maaseutu on ollut osa suomalaista kulttuuriperintöä, mikä on päätöksentekijöiltä nyt unohtunut. Maatalouden tuottavuuden korjaamiseksi tarjottiin hallittua rakennemuutosta, joka tuli kuitenkin hallitsemattomaksi. Monet viljelijät lopettivat tilanpidon ja muuttivat kaupunkeihin. Pienet tilat karsiutuivat toisten lisämaiksi ja ihmisten määrä paikkakunnalla väheni. Samalla vähenivät myös palvelut.

Kylissä oli aikanaan kolmekin kauppaa ja useampi pankki, jotka sitten fuusioituivat suurempiin tai hävisivät. EU-jäsenyydestä maatalous selvisi osittain, mutta selvemmin hävisi maaseutu. Maaseudulta yritettiin viedä olemisen oikeus.

Kylät ovat nyt usein kahden tilan kyliä, joissa viljellään maata, mutta palvelut on haettava kauempaa. Ostoksille mennään kaupunkiin, jossa on marketit. Marketit saattavat myydä edullisemmin kuin oman kylän kauppa, jos sellainen vielä edes on.

Tekniikan kehittyessä ei enää tarvita yhtä monta työntekijää kuin aikaisemmin. Väki onkin vähentynyt, mutta maatalous vaatii nyt tekijöiltään rautaista ammattitaitoa niin käytännön kuin tietotekniikankin osalta.

Kotiseututyökin on muuttanut kaupunkiin. World Watch -instituuttikin määrittelee kaupungin ihmisten elintilaksi.

Poliittiset puolueetkaan eivät ole huolehtineet maaseudusta, vaan työt ja tehtävät on siirretty kaupunkiin. Maaseutuun liittyvät viranhaltijat maanmittareita myöten asuvat kaupungissa ja tekevät asioiden hoitamiseksi vain pistokokeita omiin tehtäviinsä.

Perinteinen kirkonmeno on yleisesti vähentynyt yhteiskunnan maallistuessa. Maaseudulla aikaisemmin seurakunnan kirkkoherra veti ihmiset mukaansa, mutta näin ei enää ole.

Suomen kieli on tärkeä ja jo suomenmielisen kirjailijan Johannes Linnankosken aikaan juuri kielitekijä nähtiin kehittymisen tekijänä. Siihen aikaan suomenkieliset viljelijät olivat jääneet jälkeen ruotsinkielisistä tekniikan kehityksessä.

Ennen maatilan isännän ammatti oli kuten emännänkin suosittu tulevaisuuden toive, mutta nyt yhä vähemmän solmitaan viljelijäavioliittoja. Naiset menevät mieluummin kaupunkiin töihin. Perheviljelmä malli on romahtanut. Lapsille koulu maaseudulla on ollut rakas paikka ja se on tarjonnut hyvän kasvuympäristön, mutta koulutkin ovat vähentyneet kaupungin ottaessa nuoren väen. Maaseudusta on tullut käyntipaikka.

Hannu Huvinen

filosofian lisensiaatti