Lukijalta: Talonpoikainen traditio on kuollut – onko jäljellä enää historiaton maaseutu?

Ennen vanhaan maaseudulla oli nykyistä vahvempaa yhteisöllisyyttä. Kuvassa leikataan ja nostetaan ruista seipäälle Mäntsälässä elokuussa 1958. Kuvituskuva. Kuva: Erkki Voutilainen

Maaseutu on yhä työvoiman ja pääoman rekrytointipaikka, josta viedään resursseja ihmisten mukana kaupunkeihin. Maaseutu kyllä viehättäisi asuinpaikkana, mutta sen töitä ei haluttaisi enää tehdä. Työvoima hakeutuu pois maalta, koska taloudelliset realiteetit ovat maataloudessa erittäin kovat ja työ on yhtä raskasta ja vaativaa, kuin on aina ollut.

Maaseutu on menettänyt kiinnostavuuttaan. Maalla eli aikaisemmin vahva maahenki, usko maahan, joka kannatteli tiloja kiinni elämässä pienemmilläkin tiloilla. Nyt se on heikentynyt.

Viljelijöitä kiinnostavat enemmän tekniset ja talousasiat, muun elämän sisällön vähentyessä. Maalla oli aikaisemmin yhteishenkeä kaikkiin toimiin ja se ilmeni kiinnostuksena myös omaan historiaan.

Maalla toimineet nimimiehet kirjoittivat toimistaan kertomuksia, joita nyt ei entisellä tavalla tehdä. Historia haluttiin muistaa. Nyt nämä toimet ovat karsiutuneet maaseudun tyhjentyessä. Sen ihmisillä ei ole enää selvää kuvaa, miten ennen on ollut.

Talonpoikainen traditio on kuollut. Maaseutu ei voikaan enää vastustaa uusia yhteiskunnan virtauksia, vaan omaksuu ne ja korvaa niillä perinteisen elämänmenon. Kun omaa menneisyyttä tunneta, ei voida vaikuttaa nykypäivään ja sitä kautta tulevaisuuteen.

Hannu Huvinen

filosofian lisensiaatti