Tutkija pitää ojitusta jo liiankin tehokkaana
”Tiedetään, että kunnollinen ojitus on ehdoton edellytys viljelyn onnistumiselle. Tuntuu kuitenkin siltä, että olemme menneet tässäkin asiassa liian pitkälle”, Suomen ympäristökeskuksen tutkija ja agronomi Markku Puustinen sanoo Järki-hankkeen haastattelussa.
”Me suomalaiset olemme niin pahuksen perusteellisia ja aina liian tehokkaita. Jos on tarkoitus, ettei vettä peltojen läheisyyteen jätetä, niin sitä ei sitten todellakaan jätetä.”
Koko Suomen peltoala on peruskuivatuksen piirissä, Puustinen toteaa. Lähes 60 prosenttia peltoalasta on salaojitettu, noin 15 prosenttia voidaan viljellä ilman paikalliskuivatusta ja loput peltoalasta on edelleen avo-ojissa.
Tehokkaan kuivatuksen myötä vesistöihin valuvien vesien kiintoainepitoisuudet ja ravinteiden määrät ovat kasvaneet.
”Nyt olisi korkea aikaa keksiä keinot, miten päästään eteenpäin. Oikeastaan pitäisi palata taaksepäin, jolloin pitoisuudet olivat pienemmät.”
Puustisen mukaan puuttuva lenkki vesiensuojelun kannalta on luonnonmukainen peruskuivatus: viivasuoran tehouoman tilalle valitaan mukavasti maastossa mutkitteleva perusuoma.
”Luonnonmukainen uoma on poikkileikkaukseltaan kaksiprofiilinen. Sen pohjalla on pieni kesävesien uoma ja yläosa muodostuu laajasta tulvauomasta. Näin ollen uoman pintaleveys on perinteistä jyrkkäliuskaista valtaojan uomaa leveämpi.”
Luonnonmukaisella uomalla saattaa olla aiempaa leveämpi reuna-ala tai suojavyöhykkeitä. ”Niistä tulee mutkittelevia monimuotoisuusuomia.”
Paikalliskuivatuksen pitää Puustisen mukaan olla maksimaalisen tehokas. Pellolta vesi viedään luonnonmukaiseen uomaan.
”Sen jälkeen vesillä ei ole mihinkään kiire. Annetaan niiden vain edetä hitaasti lillumalla.”
”Meidän ei tarvitse erikseen puhua suojavyöhykkeistä eikä kosteikoista. Luonnonmukainen peruskuivatusuoma yhdistää pellot ja vesistöt nätisti yhteen toimivaksi kokonaisuudeksi, joka samalla pidättää ravinteita valumasta vesistöihin.”
Mukana tulee muitakin hyötyjä: ekologiset käytävät, riistakäytävät ja hyviä elinympäristöjä esimerkiksi peltolinnuille.
”Vaikka emme haikailisikaan vanhaa 60-luvun heinäseiväsmaisemaa takaisin, niin vesien nimissä on taka-askelia otettava. Ne ovat itse asiassa eteenpäinmenoa”, Puustinen sanoo.
SATU LEHTONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
