Pelkkä lanta ei riitä nurmelle

Maaseudun Tulevaisuus 4.11. 

Muhoslainen lypsykarjatilallinen Mikko Viitala arvioi Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa (MT 4.11.), että hänen tilallaan nautojen kuolemat aiheuttanut fosforinpuutos olisi johtunut fosforipitoisuudeltaan heikentyneestä säilörehusta.

Fosforipitoisuuden alentumisen hän puolestaan uskoi johtuvan uusista, ympäristökorvauksen myötä tiukentuneista lannoitusrajoista.

Yara Suomen kehityspäällikkö Minna Toivakka kannustaa viljelijöitä käyttämään ympäristökorvausjärjestelmän fosforimäärät mahdollisimman tarkkaan hyväksi.

Uusi ympäristökorvaus on tuonut aiempaan ympäristötukeen verrattuna jopa helpotusta nurmien fosforilannoitukseen.

Ensinnäkin lietelannan sijoittaminen peltoon -toimenpide ei enää estä fosforilannoitusta pintalevityksenä.

”Tätä ei välttämättä ole moni tullut huomanneeksi”, Toivakka kertoo.

Toisekseen nurmilla on mahdollisuus käyttää satotasokor­jausta, jos viiden viime vuoden aikana lohkolta on korjattu ainakin kerran yli 7 500 kilon vuotuinen hehtaarisato.

Nurmien yleisimmät fosforiluokat ovat huononlainen ja välttävä. Huononlaiselle fosforia saa antaa 32 kiloa hehtaarille ja välttävälle 24 kiloa hehtaarille.

Satotasokorjauksella rajat nousevat huononlaisella 38:aan ja välttävällä 30 kiloon hehtaarilla.

”Sitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää, jotta sato ei heikennä maan fosforitasoa”, Yara Suomen johtava agronomi Juha Liespuu kannustaa.

Todellisuudessa moni tila ei hyödynnä edes sallittua perustasoa. Pro Agrian Lohkotietopankin mukaan karjatilat käyttivät nurmille vuosina 2010–2012 keskimäärin vain kymmenen kiloa fosforia, siitä puolet karjanlannassa.

”Kun nurmella fosforintarve on 25–38 kiloa hehtaarille, se on alle kolmannes tarpeesta”, Toivakka korostaa.

”Joka vuosi pellolta viedään pois ravinteita enemmän kuin sinne annetaan.”

Liespuu muistuttaa viljelijöitä myös fosforintasauksesta. Fosforimäärä ylittyminen jonain vuonna ei haittaa, kunhan viisivuotisen tasausjakson aikana pysytään rajoissa.